Helsingin Itäkeskuksen uimahalli

Itäkeskuksen uimala sopii myös aikuisille transsukupuolisille loistavasti! Suosittelen!

Helsingin Itäkeskuksen uimahalliin pääsee autolla kätevästi kehä I pitkin ja metrokin kulkee aivan nurkalle Kampista ja rautatieasemalta.  Jos ei ole omaa autoa, eikä ole koskaan käyttänyt metroa, laitan tähän lyhyet ohjeet:

Mene Kampin ja Asematunnelin ihan alimpaan kerrokseen. Siellä on lippuautomaatteja, joissa voi maksaa myös kortilla matkansa. Matka maksaa muistaakseni muutaman euron. Kun lippu on saatu, voi mennä suoraan alas laiturille odottamaan. Metrot kulkevat vähän väliä. Itäkeskukseen pääsee sekä Mellunmäkeen, että Vuosaareen menevillä metroilla. Matka kestää n. 10 minuuttia ja lapset ovat siitä varmasti innoissaan, jos eivät ole tottuneet pääkaupungin ihmeisiin. Metron seinällä on kaavio pysäkeistä ja junassa on myös selkeät kuulutukset milloin jäädä pois. Metrolta on uimahallille muutaman sadan metrin kävelymatka.

Uimahalli on tehty maan alle 1993, eikä se ei ole missään loistokunnossa, vaikka onkin edistyksellisin uimahalli, jossa olen käynyt. Siellä on kaksi liukumäkeä, pore-allas ja iso lämmin allas lapsille ja lapsenmielisille. Tunnelma uimahallissa oli välitön ja iloinen. Hallissa oli paljon lapsia ja heidän kanssaan leikkiviä aikuisia. Missään ei näkynyt kieltomerkkejä, mutta ei kyllä opasteitakaan, eikä henkilökuntaa.

Liput maksoivat aikuisilta 5,5€ ja lapsilta 2,5€. Kassalta voi pyytää perhepukukoppiin ja silloin saa avaimen, mutta ei neuvoja. Siksi laitan tähän ohjeet, koska meiltä ensimmäiset 10 minuuttia meni ihmettelyyn. Vaikka kävin pyytämässä uudestaan kassalta opastusta, jäimme silti hieman hämmentyneiksi.

Eli saat kassalta avaimen ja valkoisen kortin. Kortilla pääset läpi pyöröportista. Pyöröportin jälkeen on portaat alas. Tulet portaiden alapäästä käytävälle, jossa ei ole mitään selkeitä opasteita. Käänny kulkemaan käytävää oikealle. Melko heti oikealla on punainen automaattiovi, josta on helppo kulkea sähläävän jälkikasvun kanssa. Mene ovesta.

Tilan reunoilla on umpinaisia pukukoppeja, joissa on sisällä lyhyt penkki pukeutumista varten ja vielä suihkuverholla erotettu suihku. Pukukopin saa lukkoon sisäpuolelta. Pukukoppiin mahtui kahden lapsen kanssa ihan hyvin.

Tilan keskellä on metallikaappeja. Avaimessa on numero, joka sopii johonkin metallikaappeista. Tilaan voi tulla kaiken sukupuoliset henkilöt ja pukukopin saa lukkoon uimapuvun vaihtamisen ja peseytymisen ajaksi. Sitten tavarat voi siirtää uinnin ajaksi lukkokaappiin. Emme käyneet saunassa ollenkaan, mutta tyttäremme uimapukuun on ommeltu merkki, jonka kanssa uimapuvussa voi saunoa uimalassakin. Saunoa voi vain sukupuolitetuissa saunoissa, jotka eivät ole perhepukukoppien yhteydessä. Perhepukukopit sopivat hyvin myös pyörätuolin käyttäjille.

Uimalassa oli monen väristä ja näköistä asiakasta ja tunnelma oli rento ja iloinen. Yleisilmeeltään halli oli luolamainen ja kulunut, mutta se oli puhdas ja siisti. Ensimmäistä kertaa Magdaleena oli tyytyväinen ja onnessaan uimisen jälkeen, vaikka menomatkasta puolet riitelimmekin autossa. Uimalaan mennessään Magdaleena oli huolissaan siitä, että jos siellä onkin joku tuttu vaikka? Kotimatkalla Magdaleena toisteli uudestaan ja uudestaan: "Tänään oli kyllä kivoin päivä ikinä!" Luulen, että aiemmat nopeasti uimapukuun pukeutumiset uimalan pukuhuoneen nurkassa, ovat jättäneet jälkensä Magdaleenaan. Ei siis nopeasti pukeutuminen, vaan häpeän pelko, jos joku vaikka näkisikin tai kysyisi tai hymähtäisi tai edes katsoisi. Itäkeskuksen uimalassa sellaista ei tarvinnut pelätä!

Tässä vielä muutama linkki uimaloista kertoviin lehtijuttuihin:

Kelaa sivua alaspäin ja löydät otsikon: Myös sukupuolivähemmistöön kuuluva voi haluta yksityisyyttä

Tällaiseen uimahalliin en menisi translapsen kanssa

Armeijasta

Isoveli sai kutsuntakirjeen ja armeija-asia alkoi mietityttämään kaikkia perheemme isompia lapsia.

- Äiti pitääkö minun mennä isona armeijaan?
Kysyi Magdaleena.

En alkanut selittämään transsukupuolisten tyttöjen asepalveluksen vapautuksista, vaan oikaisin hieman ja selitin asian lapselle helposti ja ymmärrettävästi.

-Tyttöjen ei tarvitse mennä armeijaan, mutta he saavat mennä, jos haluavat. Luulen, että sinä et taida olla sen tyyppinen, että armeija olisi sinulle sopiva paikka.

-Niin, sinne ei varmaan saa mennä korkokengissä. (hihitystä)

- Juu, eikä kesken sotaharjoitusten saa huutaa:
"IIK HÄMÄHÄKKI" ja juosta pois.

Tässä kohtaa keskustelua pikkuneiti vaipui maahan käkättämään kaksinkerroin ja aina kun nauru meinasi loppua, hän keksi uuden mielikuvan itsestään armeijassa käsilaukkuineen, mekkoineen ja kuvitelluin heikohkoin aseenkäsittelytaitoineen. :D

Olemme Magdaleenan kanssa tässä asiassa
täysin samaa mieltä;
jätetään armeija niille, joista siellä on oikeasti hyötyä. ;)