Yle Femmalta tuli eilen hieno dokumentti "Ikuiset arvet", joka kertoi nuoresta Islantilaisesta naisesta Diasta. Dia syntyi poikana ja hänet myös kasvatettiin pienessä Islantilaisessa kylässä poikana, vaikka Dia tiesi jo pienestä pitäen olevansa tyttö. Vanhemmat olivat ajatelleet, että he eivät halua Diaa kiusattavat koulussa ja olivat pitäneet asian salassa ympäristöltä. Dia oli ollut nuorena hyvin lähellä itsemurhaa, vaikka dokumentin tekohetkellä kaikki olikin jo "hyvin".
Koskettava hetki dokumentissa oli Dian keskustelu äitinsä kanssa. Itkin Dian äidin mukana. Ilman tiedon murusia, joita olen saanut transtukikeskuksesta ja aikuisilta transsukupuolisilta, olisin voinut toimia samoin. Ehkä suurimman eron Dian äitiin omassa äitiydessäni koin olevan se, että Dian äidin oli vaikea nähdä tytärtään naisena, kun itselleni taas olisi hyvin hankala nähdä Magdaleenaa enää poikana. Lisäksi meillä ei vaieta, vaan puhumme asiasta avoimesti lapsen iän sallimissa puitteissa.
Joudun yhä uudestaan ja uudestaan korjaamaan aikuisia ihmisiä siitä käsityksestä, että Magdaleena olisi siitä sukupuolten välistä. Kyllä Magdaleena on sen pitkän sukupuolijanan tyttöisimmästä päästä. Ehkäpä Magdaleenan geneettinen sukupuoli (on DNA-testattu) on toinen kuin kokemuksellinen sukupuoli, mutta itse näen kokemuksellisen sukupuolen ainoana oikeana sukupuolena arjessa. Vaikka geneettinen koodi sanoisi sinun olevan suurella todennäköisyydellä sairas, mutta oletkin terve, ethän eläisi sairaan elämää? Samalla tavoin on hyvin vanhanaikaista todeta tiedon geneettisestä sukupuolesta, määräävän millään tavalla ihmisen sukupuolta oikeassa elämässä.
Dokumetti "Ikuiset arvet" esitetään
Yle Fem kanavalla uusintana lauantaina 18.1.14 klo 15.45.
Dokumentti ei ole katsottavissa netistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti