Olen lähdössä huomenna kertomaan lastentarhanopettajaopiskelijoille transsukupuolisen lapsen hyvästä kohtaamisesta.
Olen koko iltapäivän pohtinut, mitä kertoisin heille siitä. Miten valottaisin kulttuurihistoriallista painolastia? Miten vakuuttaisin, että kyse ei ole sairaudesta? Miten kertoisin asioista niin, että he osaisivat tuoda tulevaan työympäristöönsä tietoa asiasta niin, että translapset ympäri Suomen tuntisivat olevansa hyväksyttäjä omina itseinään hoitopaikoissaan.
Voisiko käydä niin, että tämä olisi yksi niistä hyvistä lumipalloista, jotka kasvavat matkallaan. Tai ihan rehellisesti, jos edes yksi translapsi, yhdessä päiväkodissa saa yhden opettajan, joka kohtelee häntä ymmärtäväisesti, niin tämä melkein kuudensadan kilometrin ja yhden vuorokauden mittainen matka tulee olemaan vaivan arvoista.
Blogi ekaluokkalaisen transsukupuolisen pikku prinsessan onnen täyttämästä elämästä.
tiistai 25. helmikuuta 2014
maanantai 10. helmikuuta 2014
Miten voi tietää kuusivuotiaan lapsen seksuaalisen suuntautumisen?
Ei mitenkään tietenkään.
Transsukupuolisuus ei liity mitenkään lapsilla seksuaalisuuteen vaan sukupuoli-identiteettiin.
Aiemmin laajasti käytössä ollut sana: transseksuaalisuus on vain taitamaton suomennus sanasta transsexuality. Englannin kielessähän sana sex tarkoittaa sekä seksiä, että sukupuolta. Tämän harhaanjohtavuuden vuoksi englannissakin on alettu siirtymään yhä enemmän sanaan transgendered ja suomen kielessä kun käytetään taas sanaa transsukupuolinen.
Teini-iässä transsukupuolisille nuorille kyllä sitten selviää sukupuolinen suuntautumisensa niin kuin muillekkin. Tosin transsukupuoliset ihmiset ovat muita useammin aseksuaalisia, mikä tarkoittaa sitä, että seksuaalinen halu puuttuu jollain tavalla tai se ei koskaan kohdistu kehenkään. Aseksuaalisuus saattaa toisinaan myös johtua inhosta omaa ruumista kohtaan ja se saattaa korjaantua sukupuolen fyysisen korjauksen myötä.
Oli lapseni tulevaisuudessa sitten homo tai hetero, se ei ole asia, mikä edes mietityttäisi minua mitenkään. Se, mikä mietityttää, on se, että voi kun tuota iloista pikkuihmistä onnistaisi niin, että hän saisi aikuisenakin kokea läheisyyttä, hyväksyntää ja rakkautta. Että pitäisi itseään arvokkaana.
Että olisi onnellinen.
Transsukupuolisuus ei liity mitenkään lapsilla seksuaalisuuteen vaan sukupuoli-identiteettiin.
Aiemmin laajasti käytössä ollut sana: transseksuaalisuus on vain taitamaton suomennus sanasta transsexuality. Englannin kielessähän sana sex tarkoittaa sekä seksiä, että sukupuolta. Tämän harhaanjohtavuuden vuoksi englannissakin on alettu siirtymään yhä enemmän sanaan transgendered ja suomen kielessä kun käytetään taas sanaa transsukupuolinen.
Teini-iässä transsukupuolisille nuorille kyllä sitten selviää sukupuolinen suuntautumisensa niin kuin muillekkin. Tosin transsukupuoliset ihmiset ovat muita useammin aseksuaalisia, mikä tarkoittaa sitä, että seksuaalinen halu puuttuu jollain tavalla tai se ei koskaan kohdistu kehenkään. Aseksuaalisuus saattaa toisinaan myös johtua inhosta omaa ruumista kohtaan ja se saattaa korjaantua sukupuolen fyysisen korjauksen myötä.
Oli lapseni tulevaisuudessa sitten homo tai hetero, se ei ole asia, mikä edes mietityttäisi minua mitenkään. Se, mikä mietityttää, on se, että voi kun tuota iloista pikkuihmistä onnistaisi niin, että hän saisi aikuisenakin kokea läheisyyttä, hyväksyntää ja rakkautta. Että pitäisi itseään arvokkaana.
Että olisi onnellinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)