Barbien pelastusretki

Eräänä keväisenä iltapäivänä Magdaleenan äiti ja Isä päättivät järjestää kahdelle tylsistyneelle lapselleen seikkailun. Kaikki alkoi näin:

 

Barbitalon seinältä löytyi lappu:

 

Ja kun lapset ihmettelivät asiaa, Barbien alakertaan johtavien portaiden välistä löytyi kartta:

 

Pikaisesti lapset pakkasivat reppuihinsa eväät, suurennuslasit, taskulamput ja näkymättömyysviitan ja lähtivät kohti suurta tuntematonta seikkailua. Saisivatkohan he pelastettua Barbien? He eivät tienneet sitä, mutta taikametsä olisi heille jo tuttu aiemmista seikkailuista ja he olivat neuvokkaita ja he osasivat hiippailla, kuin ketut.

 

 

Lapset löysivät monia vihjeitä, mistä paha noita oli mennyt ja seurasivat niitä. Mielikuvitus laukkasi ja silmät säihkyivät jännityksestä. Tässä eräs varmoista todisteista. Tämän päälle noita oli selvästi astunut.

Päästessään Taikametsään johtavalle polulle, jännitys tiivistyi edelleen. Löytäisivätköhän he taikasauvan ajoissa?

Taikametsän porteilla näkymättömät vartijat hyökkäsivät lasten kimppuun ja äiti-parkakin sai liikuntaa joutuessaan juoksemaan niitä pakoon.

Vihdoin lapset pääsivät turvaan metsänkeijujen polulle ja kuulivat keijujen viheltävän viestejä jotka auttoivat heitä eteenpäin.

 

 

Lähestyessään erästä vaarallista paikkaa, Magdaleena pukeutui näkymättömyysviittaan ja meni tiedustelemaan hiippaillen edeltä.

Lapset löysivät aarrearkun täynnä muinaisen metsänhaltijan kyyneleistä syntyneitä jalokiviä. He löysivät myös noidan tallit ja  pelastivat noidan vankina olleen jalon hevosen.

 

 

Tässä vaiheessa rupesi melkein pelottamaan, mutta onneksi taikaportin läpi kulkeminen antoi rohkeuden takaisin.

 

Pelastuspartio joutui myös ylittämään hirmuisen suuren aavikon, jolla yöllä luikertelevien taikakäärmeiden jäljet olivat yhä olemassa.

Lopulta he tulivat noidan linnalle.

Oli syytä olla varovainen ja etsiä takaovi, josta luikahtaa salaa linnaan.

Katossa olevat ansat sai juuri ja juuri väistettyä, kun kulki oikein kumarassa.

Varovainen kurkistus ennen hirviön luolaa...

Hirviö melkein nappasi Magdaleenan , mutta onneksi lapset olivat nokkelia ja varovaisia.

Ja lapset löysivät Barbien, joka ilahtuikin kovasti nähdessään rohkeat pelastajansa.

Pelastettuaan Barbien lapset juoksivat äkkiä turvaan Keijukaupungin liepeille, missä Barbie onnellisena söi eväitä kanssamme. Aurinko paistoi ja vesi liplatti. Isä tuli autolla hakemaan pelastuspartion kotiin, sillä lapset olivat seikkailun tiimellyksessä joutuneet kauemmaksi kotoa, kuin koskaan ennen ja pelastuspartiolaiset alkoivat olla jo väsyneitä.

Ja he elivät elämänsä onnellisena seuraavaan päivään asti, jolloin he alkoivatkin kärttää isältä ja äidiltä uutta seikkailua, mutta isäpä ja äitipä eivät luvanneet mitään, sillä parhaat seikkailut tulevat täytenä yllätyksenä. ;)

 

Hauskaa vappua lapsille

Hauska vappu ei tarkoita aina lapsille samaa, kuin aikuisille. Aikuiset tekevät sen valinnan, kenellä on hauska vappu. Meidän perheen valinta on lapset.

Aikuisten hauskaan vappuun kuuluu usein rentouttavien alkoholipitoisten juomien nauttiminen, mässäily, leipäily ja hengailu saman ikäryhmän edustajien kanssa, mutta lapsille se ei ole hauska vappu. Kun aikuiset juovat tai käyttävät huumeita, heidän ajantajunsa ja huomiokykynsä heikkenee ja vaikka he olisivatkin iloisia, he eivät käyttäydy omista luuloistaan huolimatta turvallisesti. Jos lisäksi kännipäissään tulee hieman pientä väittelyä, mitä tuskin seuraavana päivänä muistaa, lapsipa saattaa muistaa sen lopun ikäänsä. Ei ehkä mainitse siitä koskaan, ei ehkä halua muistaa sitä, mutta muistaa kyllä. Niin muistan minäkin lapsuudestani, vaikka vanhempani eivät arjessa koskaan alkoholia käyttäneetkään, suvun yhteisistä grillijuhlista ja juhlapyhien vietoista jäi pelokas, yksinäinen ja hätääntynytkin mielikuva. Vähän hylätty tunne jäi myös niistä juhlapyhistä, joita vietin mummolassa. Mummo oli kiva, mutta tiesin, että en sopinut tänäkään juhlana vanhempieni kalenteriin. Kavereiden vanhempien juhlakalenteriin usein lapset mahtuivat, joten ehkäpä mukana oli jonkin sortin erilaisuuden tunnetta tai kateuttakin.

Kun me saimme ensimmäisen lapsemme, oli aivan selvää, että minun kalenterini juhlapäiviin sopii lapset ja niinpä tämän vuosituhannen vaput ovatkin koostuneet simasta, serpentiineistä, munkeista, vesisodasta, perheleffasta, dippikastikkeesta, iltasaduista ja lautapeleistä. En muuten tunne menettäneeni mitään. Olen ehkä tehnyt paljon lasten eteen, mutta nyt jo usean lapsen kasvettua isommaksi, työtaakkani on pienempi ja pelkkä ilo suurempi.

"Söittekö te aamupalaksikin munkkeja?", aiheutti nuoremmissa lapsissa tänä aamuna naurun remakan ja joitain merkitseviä katseita toisiinsa. Aamupäivä vierähti sitten isoimmilta lapsilta vesi-ilmapalloja täyttäessä. Niissä on yllättävän kova homma, mutta työ palkittiin, kun takapihan vesisota alkoi.

 

 

Tällä kertaa itkuilta säästyttiin ja vuorossa oli vain naurua pihan täydeltä, kunnes lähes siniset  pikkuprinsessat kalisivat saunaan sulamaan. Pojat olivat kastuneet vähemmän, koska heidän hallussaan oli vesi-ilmapallojen loputtua puutarhaletku.

 

Kun isoveli otti järeät aseet käyttöönsä, Magdaleena nauroi niin, että kyyneleet tulivat silmiin. Kuka sanoo, että hauskin aika vesisodalle on kuuma kesäpäivä..?

 

Saunan jälkeen söimme isän paistamia pihvejä, uusia perunoita ja aivan ihanaa salaattia. Taidan laittaa salaattiohjeen tähän:

 

Magdaleenan vappusalaatti

 

Jäävuorisalaattia

Tuore ananas pilkottuna pieneksi

Puolikkaita kirsikkatomaatteja

Pihlajan nuppuja tai ihan pieniä lehtiä

 





Mikä onkaan parempaa huumetta äidille, kun katsoa onnellisia nauravaisia lapsia selvinpäin.

 

Nyt pitääkin alkaa valmistautumaan illan elokuvaan Disneyn lentokoneisiin. Karkkia, sipsiä, vesimeloonia, suklaata ja jännittyneitä onnellisia pikkuihmisiä isompien ihmisten kainalossa.

 

Hyvää vappua!