Pääsiäisperinteitä

Olemme muuttaneet tänne aikoja sitten pääkaupunkiseudun kiireitä pakoon ja siellä perinteet olivat aivan erilaiset. Siellä ei ollut suotavaa käydä pimpottamassa vieraiden ihmisten ovikelloja ja virpoa sai vain ennealta sovitusti ja sukulaisia. Eikä meidänkään ovella koskaan ennen ollut käynyt virpojia.

Anoppi on kertonut, että pääkaupunkiseudun lehdissäkin on ollut kirjoittelua virpomista vastaan. Erilaiset elävät perinteet ovat eripuolella Suomea.

Meidän kylämme perinteet ovat kahden eri perinteen summa. Toisaalta alun pitäen Ortodoksisessa Itä-Suomalaisessa perinteessä pyhäpukuun sonnustautuneet lapset kiersivät talosta taloon lyöden aamutuimaan virvottavia palmunlehviä esittävillä pajunkissavitsoilla hokien virpomisloruja ja odottaen saavansa palkaksi viikon päästä pääsiäissunnuntaina rahaa tai kananmunan. Ja toisaalta taas Ruotsista Suomeen levinneen perinteen, jossa pienet ihmiset pukeutuvat noidiksi ja kiertelevät kahvipannujen kanssa keräämässä sinne makeisia.

Meidän kylämme perinteessä aamu- ja iltapäivän aikana kylän lapset kiertävät talosta taloon virpomassa kasvot maalattuina ja noidiksi pukeutuneena kauniisti koristeltujen vitsojen kanssa ja odottavat saavansa palkaksi tikkareita ja suklaata. Ja saavatkin aina.

Virpomisloru kuuluu täällä näin: "Saako virpoa? Virvon varvon tuoreeks terveeks, vitsa sulle, palkka mulle. Hyvää pääsiäistä!" Pienistä virpojista tulee kaikille hyvä mieli ja joskus vähän riitaisakin kylä tuntee vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Meillä virpomiseen valmistauduttiin huolella ja siitä puhuttiin ja pitkään. Isosisko puki ja maalasi Magdaleenan kasvot pelottavaksi noita-akaksi ja pikkusisko puettiin noidan kissaksi. Joka talossa oli saanut virpoa ja palkat on jo nautittu suurella innolla. Kohta katsomme pääsiäispupusta kertovaa elokuvaa ja makaamme sikinsokin sohvalla. Hyvää pääsiäistä!