Sitten tuli se kamala päivä

Sinä päivänä oli aurinkoista ja tyyntä, eikä se päivä ollut muille mitenkään erityinen, eikä se muuttanut mitään, mutta se oli sydäntä särkevän kamalaa. Ja sitä itkettiin ensin isän kanssa, oltiin synkkänä monta päivää ja sitten itkettiin vielä juurtajaksain ihan sykkyrällä äidin suuressa sylissä piilossa maailmalta.

Sinä kauheana päivänä koulun pihaan ajoi nimittäin kirjastoauto, eikä kirjastoauton kuljettaja tiennyt, että Magdaleenan nimi on Magdaleena, eikä se poikanimi, mikä on Magdaleenan virallinen nimi. Onneksi ihana opettaja kertoi asiasta äidille, että äiti keksi miksi pienellä tytöllä kurkkua kuristi. Saimme puhuttua asiasta ja tämä äiti lupasi monet kerrat, että äiti ei olisi muunlaista lasta koskaan halunnutkaan. Juuri hyvä ja rakas on Magdaleena ihan sellaisena kuin on, eikä äiti haittaa ollenkaan se, että Magdaleenalla on pippeli ja väärä virallinen nimi. Se on ihan pikkujuttu, jonka voi sitten korjata aikuisena.

Viikko siinä meni ja surkeus onneksi unohdettiin. Taas kouluun on kiva mennä leikkimään muiden tyttöjen kanssa ihania leikkejä, jollaisia pojat eivät tajua ollenkaan.

Meidän kiva ope muuten pitää koululla liikuntakerhoa. Oikealla on pojat ja vasemmalla tytöt. Magdaleena on tuo pikkuinen tyttö vasemmalla, jolla on päässään vaaleanpunainen lippalakki.