sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Helsingin Itäkeskuksen uimahalli


Itäkeskuksen uimala sopii myös aikuisille transsukupuolisille loistavasti! Suosittelen!

Helsingin Itäkeskuksen uimahalliin pääsee autolla kätevästi kehä I pitkin ja metrokin kulkee aivan nurkalle Kampista ja rautatieasemalta.  Jos ei ole omaa autoa, eikä ole koskaan käyttänyt metroa, laitan tähän lyhyet ohjeet:

Mene Kampin ja Asematunnelin ihan alimpaan kerrokseen. Siellä on lippuautomaatteja, joissa voi maksaa myös kortilla matkansa. Matka maksaa muistaakseni muutaman euron. Kun lippu on saatu, voi mennä suoraan alas laiturille odottamaan. Metrot kulkevat vähän väliä. Itäkeskukseen pääsee sekä Mellunmäkeen, että Vuosaareen menevillä metroilla. Matka kestää n. 10 minuuttia ja lapset ovat siitä varmasti innoissaan, jos eivät ole tottuneet pääkaupungin ihmeisiin. Metron seinällä on kaavio pysäkeistä ja junassa on myös selkeät kuulutukset milloin jäädä pois. Metrolta on uimahallille muutaman sadan metrin kävelymatka.

Uimahalli on tehty maan alle 1993, eikä se ei ole missään loistokunnossa, vaikka onkin edistyksellisin uimahalli, jossa olen käynyt. Siellä on kaksi liukumäkeä, pore-allas ja iso lämmin allas lapsille ja lapsenmielisille. Tunnelma uimahallissa oli välitön ja iloinen. Hallissa oli paljon lapsia ja heidän kanssaan leikkiviä aikuisia. Missään ei näkynyt kieltomerkkejä, mutta ei kyllä opasteitakaan, eikä henkilökuntaa.

Liput maksoivat aikuisilta 5,5€ ja lapsilta 2,5€. Kassalta voi pyytää perhepukukoppiin ja silloin saa avaimen, mutta ei neuvoja. Siksi laitan tähän ohjeet, koska meiltä ensimmäiset 10 minuuttia meni ihmettelyyn. Vaikka kävin pyytämässä uudestaan kassalta opastusta, jäimme silti hieman hämmentyneiksi.

Eli saat kassalta avaimen ja valkoisen kortin. Kortilla pääset läpi pyöröportista. Pyöröportin jälkeen on portaat alas. Tulet portaiden alapäästä käytävälle, jossa ei ole mitään selkeitä opasteita. Käänny kulkemaan käytävää oikealle. Melko heti oikealla on punainen automaattiovi, josta on helppo kulkea sähläävän jälkikasvun kanssa. Mene ovesta.

Tilan reunoilla on umpinaisia pukukoppeja, joissa on sisällä lyhyt penkki pukeutumista varten ja vielä suihkuverholla erotettu suihku. Pukukopin saa lukkoon sisäpuolelta. Pukukoppiin mahtui kahden lapsen kanssa ihan hyvin.

Tilan keskellä on metallikaappeja. Avaimessa on numero, joka sopii johonkin metallikaappeista. Tilaan voi tulla kaiken sukupuoliset henkilöt ja pukukopin saa lukkoon uimapuvun vaihtamisen ja peseytymisen ajaksi. Sitten tavarat voi siirtää uinnin ajaksi lukkokaappiin. Emme käyneet saunassa ollenkaan, mutta tyttäremme uimapukuun on ommeltu merkki, jonka kanssa uimapuvussa voi saunoa uimalassakin. Saunoa voi vain sukupuolitetuissa saunoissa, jotka eivät ole perhepukukoppien yhteydessä. Perhepukukopit sopivat hyvin myös pyörätuolin käyttäjille.

Uimalassa oli monen väristä ja näköistä asiakasta ja tunnelma oli rento ja iloinen. Yleisilmeeltään halli oli luolamainen ja kulunut, mutta se oli puhdas ja siisti. Ensimmäistä kertaa Magdaleena oli tyytyväinen ja onnessaan uimisen jälkeen, vaikka menomatkasta puolet riitelimmekin autossa. Uimalaan mennessään Magdaleena oli huolissaan siitä, että jos siellä onkin joku tuttu vaikka? Kotimatkalla Magdaleena toisteli uudestaan ja uudestaan: "Tänään oli kyllä kivoin päivä ikinä!" Luulen, että aiemmat nopeasti uimapukuun pukeutumiset uimalan pukuhuoneen nurkassa, ovat jättäneet jälkensä Magdaleenaan. Ei siis nopeasti pukeutuminen, vaan häpeän pelko, jos joku vaikka näkisikin tai kysyisi tai hymähtäisi tai edes katsoisi. Itäkeskuksen uimalassa sellaista ei tarvinnut pelätä!

Tässä vielä muutama linkki uimaloista kertoviin lehtijuttuihin:

Kelaa sivua alaspäin ja löydät otsikon: Myös sukupuolivähemmistöön kuuluva voi haluta yksityisyyttä

Tällaiseen uimahalliin en menisi translapsen kanssa





4 kommenttia:

  1. Mahtavaa että magdaleena sai positiivisen uimahalli kokemuksen! Ne ovat hyvin tärkeitä ikään ja sukupuoleen katsomatta; cis veljei vihaa edelleen uimahalleja, vaikka rakastaa uimista, alakoulun pakko uinnin seurauksena.

    VastaaPoista
  2. Onko sinulla kokemuksia erityislapsen vanhemmuudesta?

    Olen Yleisradion TV1:den maanantai-iltojen vanhemmuusteemoja käsittelevän ohjelman Marja Hintikka Liven toimittaja ja olen kirjoittamassa juttua erityislasten vanhemmuudesta MHL Liven verkkosivuille.

    Erityislapset ja erityislasten vanhemmuus on aihe, josta meiltä on pyydetty juttuja erittäin paljon. Vastaamme nyt tähän pyyntöön tekemällä syksyksi MHL Liven verkkoon laajan kokonaisuuden liittyen erityislapsiin. MHL Liven ajatushan on, että viihteellinen sisältö on televisiossa ja syvempi, asiakeskeinen sisältö löytyy puolestaan verkosta.

    Olisiko sinulla ja perheelläsi tunteikas tarina kerrottavana? Miltä erityislapsen vanhemmuus tuntuu – oletko väsynyt, etuoikeutettu, katkera, häpeissäsi, uhmakas, rohkea, arjesta onnellinen, helpottunut, tavallinen-erilainen vanhempi, vahvempi kuin luulit, ihanan perheen jäsen ja erityisen rakkaan ihmisen syli? Olisiko teidän tarinasta muille vertaistueksi?

    Etsin noin kymmentä perhettä, jossa asuu erityislapsi. Erityisyys voi olla mitä vain pahasta allergiasta kehitysvammaan tai näkövammasta Aspergeriin. Se voi olla pysyvä rakennevika, mielenterveyden häiriö, liikuntarajoite tai yliherkkyys.

    Jos kiinnostuit, niin otathan yhteyttä 20.4. mennessä: anni.alatalo@yle.fi niin kerron lisää.
    Ystävällisin terveisin Anni Alatalo, toimittaja

    VastaaPoista
  3. Valitettavasti olemme sijaisperhe, emmekä voi jakaa tarinaamme omilla kasvoillamme. :(

    Transtukikeskuksen kautta kuitenkin voi löytyä hyviä tarinoita jaettavaksikin asti! :)

    VastaaPoista
  4. <3
    Kiitos tästä tiedosta, olin jo luovuttanut uimisen suhteen. Kiitos.

    VastaaPoista