Kun menin ensimmäistä kertaa juttelemaan lastentarhanopettajan kanssa Magdaleenan tilanteesta, valmistauduin siihen, että joutuisin puolustelemaan ja selittelemään. Varauduin myös siihen, että pitäisin muille vanhemmille jonkin sortin keskustelutilaisuuden aiheesta ja vastailisin kiperiin kysymyksiin ja toivoisin, että kaikki vanhemmat olisivat moderneja ajatusmaailmaltaan, mutta lastentarhan opettajalla olikin toisenlainen idea. Lastentarhanopettajan mielestä pienen tyttömme housun sisältö ei kuulu kenellekään muulle ja hänen mielestään asia on muutenkin ihan pikkujuttu lapsessa. Ja arvatkaa mitä... se on toiminut!
No, koulussa kukaan ei tiedä Magdaleenan pippelistä, eikä poikanimestä mitään ja Magdaleena luetaan koulussa tyttöihin ihan siinä missä muutkin tytöt. Nyt meillä on siis talossamme pikkuprinsessa, joka elää elämänsä onnellisinta aikaa.
Syntymäpäiville kutsuttiin sitten kaikki luokan tytöt ja muutama kiva poikakin jopa. Vaikka poikien kutsumista Magdaleena mietti tovin. Ne kun eivät oikein tajua tyttöjen juttuja.
Pinkit kutsukortit sujahtivat eskarissa muiden tyttöjen reppuihin ja melkein kaikki tulivat paikalle iloisina suloisissa mekoissaan. Niin ja yksi poikakin tuli. Kiva poika.
Juhlien kohokohta oli, kun Magdaleena taisteli tuolileikissä värikynäpaketista ja leikistä jo tippuneet tytöt kannustivat nimenomaan syntymäpäiväsankaria Magdaleenaa voittoon. Voittoa ei tullut, mutta onnellinen hymy ylettyi korvasta korvaan.
Seuraavana maanantaina kaikki olivat puhuneet Magdaleenan kivoista juhlista.
Ehkä vähän surullista on se, että en tiedä, olisivatko asiat näin hyvin, jos toiset tietäisivät Magdaleenan salaisuuden.
Magdaleena itse ei taida transsukupuolisuutta tällä hetkellä pahemmin miettiä. Makoilee juuri olohuoneen sohvalla iltapalaa odottelemassa ja katselee My little ponya siskojen kanssa ja odottaa taas innoissaan huomista koulupäivää. Aurinko paistoi tänään täydeltä terältä. Toivottavasti se paistaa huomennakin. :)
