maanantai 1. joulukuuta 2014

Laiskan tontun arvoitus..?

1.12
Meillä on joka joulukuu. Toistan JOKA JOULUKUU. Tonttu tuonut pienen paketin yön aikana keittiöön lapsille. Paitsi tänä jouluna. Tänä jouluna ei löytynyt paketin pakettia, sen sijaan kaikki muruset oli syöty pöydältä ja pöydälle oli ilmestynyt jokin vanha pienen pieni naula tai muu roska, mitä lapset väittivät pienen pieneksi juustohöyläksi. Tämä arvoitus täytyy kyllä selvittää!

 
 
 
 
2.12
Illalla lapset virittivät ansan laiskalle tontulle. He laittoivat muovisen kultarahan ja timantin keskelle paperista ja naruista tehtyä ansaa, mutta aamulla raha ja timantti olivatkin hävinneet ja paperilla oli vain muutama outo jalanjälki... Ne eivät ehkä voi kuulua tontulle laisinkaan, sillä tontut käyttävät aina tossuja..! Lisäksi pöydällä oli omituinen pieni valvontakamera. Tämähän alkaa mennä omituiseksi!
 

 
 
 3.12
Olimme viime yönä saaneet viestin, joka oli kirjoitettu omituisilla kirjaimilla ja se oli kiinnitetty alle kahden sentin mittaisella veitsellä muovailuvaha-möllyskään. Jokin vihainen pieni olento oli silpunnut muovirahan ja muovitimantin pienen pieneksi silpuksi ja palauttanut silpun meille.
 
Ensiyöksi viritämme kyllä kunnon ansan..! Kerron teille sitten, miten tässä käy. Tonttu ei ole vieläkään tuonut paketteja, joten olemme hyvin hämmentyneitä tilanteesta.
 
 
 
 
4.12
Lapset tekivät edellisenä iltana ansan, johon tämän aamun perusteella peikko olikin pudonnut, mutta päässyt kuitenkin karkuun: 


Keittiön ja eteisen kynnykseltä löytyi pienen pieni jalanjälki:


Ja kuistilta löytyi karvatupsu kohdasta, joka johtaa talon alle:


Talon alta löytyi tämä surkea peikonpesä ja häkki, jossa peikko on ilmeisesti pitänyt syömiään koppakuoriaisia:

Pesästä löytyi melkein kaikki aarteemme ja ne viikonloppuna kadonneet karkitkin!!!
 
Nyt lapset ovat suunnitelleet seuraavaa: Tontulle on huudettu, (jos se vaan kuuli), että tuo meille yöllä kartan, jos tietää missä ihmeessä peikon uusi pesä on. Peikko pitää siis etsiä ja napata se kiinni pesästään ja viedä se kauaksi metsään. Sen jälkeen sille pitää perustaa sinne uusi pesä ja antaa sille pieni onki ja ämpäri johon se voi kerätä sieniä, jotta se ei enää tulisi ihmisten talojen alle pesimään. Sen jälkeen vain toivomme, että tonttu uskaltaisi tuoda meille taas joulukalenteripaketteja!
 
 
5.12
Lapset menivät tontun jättämän salaviestin perusteella etsimään peikkoa ja kidnapattuja tontun ystäviä toisen maailmansodan jälkeensä jättämistä raunioista:
 
 
Peikko oli niin arka, etteivät he saaneet sitä kiinni, mutta löysivät kiven kolosta tontun ystävät sidottuina:
 
He löysivät myös siivet, joiden avulla he saattoivat lentää nopeammin seikkailun aikana:
 
 
 Haettuaan pipareita kotoa, he houkuttelivat murusien avulla peikon syvälle metsään vanhojen peikkolinnaraunioiden kupeessa olevaan pieneen luolaan. Luolaan he sisustivat pesän peikolle pumpulista, kangastilkuista ja muista tarvikkeista. Heillä meni koko iltapäivä seikkaillen, eikä kukaan edes muistanut kysyä, saako pelata! Magdaleena oli ollut kotiin tullessaan vielä niin innoissaan ja iloinen, että oli vain hypellyt ees sun taas. Ehkäpä se pahainen peikon retale nyt pysyy siellä metsässä, eikä tule enää sotkemaan ihmisten joulua. ;)
 



torstai 20. marraskuuta 2014

Surullinen syksy

Meillä on semmoinen mummi, joka on Magdaleenan kaveri. Mummi kuuntelee ja antaa ihan omaa aikaa. Mummin kanssa voi mennä kävelylle rannalle ja ihmettelemään muutenkin maailmaa. Mummi jaksaa myös selittää vaikka kuinka ja kauan, vaikka kysymyksiä tulisi loputtomana tulvana. Meidän mummi tekee myös hillot meidän aamiaismurojen ja lettujemme päälle. Välipalalla usein juomme mummin tekemää mehua ja kylminä päivinä vedämme mummin kutomat villasukat jalkaan. Mummin kanssa voi myös käydä kirjeenvaihtoa, mutta Magdaleena ei osaa vielä kirjoittaa. Isommat osaa ja ne lähettelevät mummin kanssa myös tekstiviestejä.

Mutta sitten tuli semmoinen päivä, kun meidän mummin rintaan tuli syöpä. Mummi leikattiin ja mummi oli niin kipeä, ettei voinutkaan tulla meille niin usein kuin piti. Silloin pienen Magdaleenan maailmaan tuli hätä ja pelko. Magdaleena oli ehkä huomannut, miten isä oli käynyt aika surulliseksi ja ehkä joku sisaruksista oli tullut kertoneeksi, että syöpään voi kuolla. Magdaleena alkoi pelätä kuolemaa. Ja kuolema on se, mitä pieni Magdaleena pelkää kaikista eniten. Kun vanhemmat kertoivat Magdaleenalle, että transsukupuoliset naiset eivät rintasyöpää saa, niin se ei helpottanut yhtään. Nyt Magdaleena pelkää sitä, että jospa hän unohtaa hengittää ja kuolee, jospa mummi unohtaa hengittää ja kuolee. Jospa irronneesta hampaasta tulee niin paljon verta, että siihen kuolee. Jospa mummi ei tuokaan enää hilloa, eikä katsele pihalla muurahaisia. Eikä leiki barbeilla.

Magdaleenan äiti toivoo tosi paljon, että mummi paranisi pian. Muutenkin, kuin omenahillon takia.



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Magdaleenan äidin sähköposti kirjastoautolle

Transsukupuolinen tyttäreni käy meidän kyläkoulun esikoulua ja käy kirjastoautolla aina luokan kanssa. Hänen virallinen nimensä on *******, mutta hänen kutsumanimensä on Magdaleena ja hän tosiaan käyttäytyy kuin tyttö ja näyttää aivan tytöltä. Voisitteko tiedottaa henkilökunnallenne, että hän toivoisi, että kirjastoautolla ei enää epäiltäisi, että hänellä on väärä kirjasto kortti.

Tämä on vähän epätavallinen asia, joten ymmärrän henkilökunnan hämmennyksen.

Terveisin,
Magdaleenan äiti

___________________________


Hei,
Kiitos tiedosta. Ilman muuta otamme asian esille ja pyrimme siihen, ettei vastaavaa tilannetta enää pääse syntymään. Olen todella pahoillani ja toivon, ettei Magdaleenalle jäänyt asiasta pahaa mieltä.
Terveisin
Kirjastotäti

____________________________


Kiitos paljon!
Paha mieli jäi, mutta toivottavasti oppii ajan kanssa käsittelemään asiaa, sillä väärinkäsityksiä varmaan syntyy ennen aikuisuutta vielä monta kertaa.

Terveisin,
Magdaleenan äiti





torstai 18. syyskuuta 2014

Sitten tuli se kamala päivä

Sinä päivänä oli aurinkoista ja tyyntä, eikä se päivä ollut muille mitenkään erityinen, eikä se muuttanut mitään, mutta se oli sydäntä särkevän kamalaa. Ja sitä itkettiin ensin isän kanssa, oltiin synkkänä monta päivää ja sitten itkettiin vielä juurtajaksain ihan sykkyrällä äidin suuressa sylissä piilossa maailmalta.

Sinä kauheana päivänä koulun pihaan ajoi nimittäin kirjastoauto, eikä kirjastoauton kuljettaja tiennyt, että Magdaleenan nimi on Magdaleena, eikä se poikanimi, mikä on Magdaleenan virallinen nimi. Onneksi ihana opettaja kertoi asiasta äidille, että äiti keksi miksi pienellä tytöllä kurkkua kuristi. Saimme puhuttua asiasta ja tämä äiti lupasi monet kerrat, että äiti ei olisi muunlaista lasta koskaan halunnutkaan. Juuri hyvä ja rakas on Magdaleena ihan sellaisena kuin on, eikä äiti haittaa ollenkaan se, että Magdaleenalla on pippeli ja väärä virallinen nimi. Se on ihan pikkujuttu, jonka voi sitten korjata aikuisena.

Viikko siinä meni ja surkeus onneksi unohdettiin. Taas kouluun on kiva mennä leikkimään muiden tyttöjen kanssa ihania leikkejä, jollaisia pojat eivät tajua ollenkaan.

Meidän kiva ope muuten pitää koululla liikuntakerhoa. Oikealla on pojat ja vasemmalla tytöt. Magdaleena on tuo pikkuinen tyttö vasemmalla, jolla on päässään vaaleanpunainen lippalakki.



tiistai 12. elokuuta 2014

Ensimmäinen päivä esikoulussa

Meillä Suomessa saa koulun aloittaa 6-vuotiaana esikoulussa. Pakollinen koulu alkaa seitsemänvuotiaana. Siksi meidän kuusivuotiaalla Magdaleenallamme oli tänään ensimmäinen koulupäivä. Jännitin sitä jopa enemmän kuin Magdaleena. Magdaleena aloitti koulun pienessä lähikoulussa ja vaikka kyläläiset ovat aina suhtautuneet Magdaleenaan alkuhämmästyksen jälkeen  normaalisti, pelkäsin koulun alkua todella paljon. Hätäilin koulun pihalla itku silmässä, hakisinko koulusta iltapäivällä yksinäisen murtuneen pienen tytön.


Mutta hainkin koulusta itsevarman nauravaisen pienen tyttäreni, joka oli ihan iloinen oma itsensä.
Jouduin vakuuttamaan monta kertaa, että huomenna pääset kouluun uudestaan ja sitä seuraavana ja sitäkin seuraavana päivänä. Koulussa oli kiva ope ja kiva avustaja ja kivat kaikki lapset. Ja välitunnilla oli kivaa ja oppitunnilla oli kivaa.

Maailma on muuttunut ja muuttuu edelleen pala palalta. Sosiaalisen median siivittämänä suvaitsevaisuus lisääntyy niin nopeasti, että ehkä ei tarvitsekaan olla huolissaan? Ehkä transsukupuolisuudesta tuleekin vielä niin tavallinen asia, että tämmöisiä blogeja ei enää tarvita.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Minne pilvet karkaavat?

Muistatteko ne lapsuuden joutilaat hetket, milloin sitä tuijotti kesäiselle taivaalle ja kuvitteli pilvien näyttävän taloilta, eläimiltä, noita-akoilta ja ties miltä?

Ehkä äidin pitäisi ottaa mallia Magdaleenasta? Pitäisi sulkea tietokone ja kömpiä Magdaleenan omaan lumikolasta, puutarhatuoleista, vilteistä ja tyynyistä rakentamaan pilvienkatselulaitteeseen ja heittää hetkeksi huolet mielestä pois.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Hylättyä tehdasta kuvaamassa

Magdaleena oli tietysti ensimmäisenä ovella odottamassa hopeiset tennarit jalassaan, kun lähdimme hyvän ystäväni kanssa kuvaamaan hylättyä tehdasta. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli aivan uskomattomat 31 astetta varjossa. Onneksi vanhassa tehtaassa paksujen kiviseinien sisällä oli mukavan viileää.

Metsämansikoita metsästämässä <3
 
 
Ystäväni kynnyksellä :)
 

Älä jooko riko!
Kuvaukset kesken.
Ei me rikottu, mutta jäi mietityttämään mistäköhän tämän leffan löytäisi?
Youtubesta..?


Magdaleena ja Magdaleenan itsetehty kamera :)
 
 
Tasapainoiluja...
Varovasti, varovasti, sanoo Magdaleenan äiti :)
 
 

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Antisuositukset

Varoitus! Älä katso tätä elokuvaa, äläkä lue tätä kirjaa minkään näköistä kehoristiriitaa kokevalle lapsellesi.

Elokuvassa Aasi ( Donkey Xote ) nauretaan orille, joka on pukeutunut tammaksi. Meidän pienellä tytöllämme tuli elokuvasta paha mieli moneksi päiväksi.

Lapsuuteni lempikirjassa: Eduard Uspenskin Alas taikavirtaa ( Vniz po volsebnoi reke ) on transsukupuoliselle lapselle hyvin ahdistava hahmo, Iivari Pahasilmä, joka ei ole nainen, eikä mies ja joka pilaa aina kaiken ja on muille ilkeä ja inhottava. En suosittele.


Jos sinulle tulee mieleen antisuosituksia, niin laita vinkkiä. Julkaisen mielelläni niitä, jotta vältyttäisiin pienten ihmisten turhalta pahalta mieleltä. Eikä niitä ole hyvä näyttää / lukea cissukupuolisillekaan lapsille, jotta heidän maailman kuvastaan ei muokkautuisi suvaitsematonta.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Alkukesän parhaita hetkiä

Merivesi on vielä hirveän kylmää, joten Magdaleena on vielä tyytynyt liottamaan varpaitaan ja haaveilemaan kotirannassa.

 
 
Onneksi mökillä on järvi ja järvessä lämmintä 20 astetta!
 
 

Vähän pilvisempänä päivänä on hauska retkeillä.
Paras retki oli Ähtärin eläinpuistoon, missä kävimme ihmettelemässä kettua, karhua, saukkoa ja muita pohjoisten metsien asukkeja.
 
Ähtäriin kannattaa ottaa hyvät kengät, eväät ja paljon aikaa mukaansa. :)

 
 
Magdaleenan kesään on kuulunut myös pupun hoitaminen. Tuhannet kanille kiikutetut voikukat palkitaan kanin kokoisella rakkaudella. Mikäpä ihanampaa pienen tytön mielestä voisikaan olla, kun syliin tunkeva kani. Kanin nimi on Aurinko ja se tosiaan tuo paistetta varsinkin Magdaleenan elämään, jopa silloin kun sataa.
 
 
 

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Barbien pelastusretki

Eräänä keväisenä iltapäivänä Magdaleenan äiti ja Isä päättivät järjestää kahdelle tylsistyneelle lapselleen seikkailun. Kaikki alkoi näin:
 
Barbitalon seinältä löytyi lappu:
 
Ja kun lapset ihmettelivät asiaa, Barbien alakertaan johtavien portaiden välistä löytyi kartta:
 
Pikaisesti lapset pakkasivat reppuihinsa eväät, suurennuslasit, taskulamput ja näkymättömyysviitan ja lähtivät kohti suurta tuntematonta seikkailua. Saisivatkohan he pelastettua Barbien? He eivät tienneet sitä, mutta taikametsä olisi heille jo tuttu aiemmista seikkailuista ja he olivat neuvokkaita ja he osasivat hiippailla, kuin ketut.
 
 
Lapset löysivät monia vihjeitä, mistä paha noita oli mennyt ja seurasivat niitä. Mielikuvitus laukkasi ja silmät säihkyivät jännityksestä. Tässä eräs varmoista todisteista. Tämän päälle noita oli selvästi astunut.


Päästessään Taikametsään johtavalle polulle, jännitys tiivistyi edelleen. Löytäisivätköhän he taikasauvan ajoissa?

Taikametsän porteilla näkymättömät vartijat hyökkäsivät lasten kimppuun ja äiti-parkakin sai liikuntaa joutuessaan juoksemaan niitä pakoon.


Vihdoin lapset pääsivät turvaan metsänkeijujen polulle ja kuulivat keijujen viheltävän viestejä jotka auttoivat heitä eteenpäin.
 
 
Lähestyessään erästä vaarallista paikkaa, Magdaleena pukeutui näkymättömyysviittaan ja meni tiedustelemaan hiippaillen edeltä.

Lapset löysivät aarrearkun täynnä muinaisen metsänhaltijan kyyneleistä syntyneitä jalokiviä. He löysivät myös noidan tallit ja  pelastivat noidan vankina olleen jalon hevosen.
 
 
Tässä vaiheessa rupesi melkein pelottamaan, mutta onneksi taikaportin läpi kulkeminen antoi rohkeuden takaisin.
 

Pelastuspartio joutui myös ylittämään hirmuisen suuren aavikon, jolla yöllä luikertelevien taikakäärmeiden jäljet olivat yhä olemassa.

Lopulta he tulivat noidan linnalle.

Oli syytä olla varovainen ja etsiä takaovi, josta luikahtaa salaa linnaan.

Katossa olevat ansat sai juuri ja juuri väistettyä, kun kulki oikein kumarassa.

Varovainen kurkistus ennen hirviön luolaa...

Hirviö melkein nappasi Magdaleenan , mutta onneksi lapset olivat nokkelia ja varovaisia.

Ja lapset löysivät Barbien, joka ilahtuikin kovasti nähdessään rohkeat pelastajansa.

Pelastettuaan Barbien lapset juoksivat äkkiä turvaan Keijukaupungin liepeille, missä Barbie onnellisena söi eväitä kanssamme. Aurinko paistoi ja vesi liplatti. Isä tuli autolla hakemaan pelastuspartion kotiin, sillä lapset olivat seikkailun tiimellyksessä joutuneet kauemmaksi kotoa, kuin koskaan ennen ja pelastuspartiolaiset alkoivat olla jo väsyneitä.

Ja he elivät elämänsä onnellisena seuraavaan päivään asti, jolloin he alkoivatkin kärttää isältä ja äidiltä uutta seikkailua, mutta isäpä ja äitipä eivät luvanneet mitään, sillä parhaat seikkailut tulevat täytenä yllätyksenä. ;)


 

torstai 1. toukokuuta 2014

Hauskaa vappua lapsille

Hauska vappu ei tarkoita aina lapsille samaa, kuin aikuisille. Aikuiset tekevät sen valinnan, kenellä on hauska vappu. Meidän perheen valinta on lapset.

Aikuisten hauskaan vappuun kuuluu usein rentouttavien alkoholipitoisten juomien nauttiminen, mässäily, leipäily ja hengailu saman ikäryhmän edustajien kanssa, mutta lapsille se ei ole hauska vappu. Kun aikuiset juovat tai käyttävät huumeita, heidän ajantajunsa ja huomiokykynsä heikkenee ja vaikka he olisivatkin iloisia, he eivät käyttäydy omista luuloistaan huolimatta turvallisesti. Jos lisäksi kännipäissään tulee hieman pientä väittelyä, mitä tuskin seuraavana päivänä muistaa, lapsipa saattaa muistaa sen lopun ikäänsä. Ei ehkä mainitse siitä koskaan, ei ehkä halua muistaa sitä, mutta muistaa kyllä. Niin muistan minäkin lapsuudestani, vaikka vanhempani eivät arjessa koskaan alkoholia käyttäneetkään, suvun yhteisistä grillijuhlista ja juhlapyhien vietoista jäi pelokas, yksinäinen ja hätääntynytkin mielikuva. Vähän hylätty tunne jäi myös niistä juhlapyhistä, joita vietin mummolassa. Mummo oli kiva, mutta tiesin, että en sopinut tänäkään juhlana vanhempieni kalenteriin. Kavereiden vanhempien juhlakalenteriin usein lapset mahtuivat, joten ehkäpä mukana oli jonkin sortin erilaisuuden tunnetta tai kateuttakin.

Kun me saimme ensimmäisen lapsemme, oli aivan selvää, että minun kalenterini juhlapäiviin sopii lapset ja niinpä tämän vuosituhannen vaput ovatkin koostuneet simasta, serpentiineistä, munkeista, vesisodasta, perheleffasta, dippikastikkeesta, iltasaduista ja lautapeleistä. En muuten tunne menettäneeni mitään. Olen ehkä tehnyt paljon lasten eteen, mutta nyt jo usean lapsen kasvettua isommaksi, työtaakkani on pienempi ja pelkkä ilo suurempi.

"Söittekö te aamupalaksikin munkkeja?", aiheutti nuoremmissa lapsissa tänä aamuna naurun remakan ja joitain merkitseviä katseita toisiinsa. Aamupäivä vierähti sitten isoimmilta lapsilta vesi-ilmapalloja täyttäessä. Niissä on yllättävän kova homma, mutta työ palkittiin, kun takapihan vesisota alkoi.
 
 
Tällä kertaa itkuilta säästyttiin ja vuorossa oli vain naurua pihan täydeltä, kunnes lähes siniset  pikkuprinsessat kalisivat saunaan sulamaan. Pojat olivat kastuneet vähemmän, koska heidän hallussaan oli vesi-ilmapallojen loputtua puutarhaletku.
 
Kun isoveli otti järeät aseet käyttöönsä, Magdaleena nauroi niin, että kyyneleet tulivat silmiin. Kuka sanoo, että hauskin aika vesisodalle on kuuma kesäpäivä..?
 
Saunan jälkeen söimme isän paistamia pihvejä, uusia perunoita ja aivan ihanaa salaattia. Taidan laittaa salaattiohjeen tähän:
 
Magdaleenan vappusalaatti
 
Jäävuorisalaattia
Tuore ananas pilkottuna pieneksi
Puolikkaita kirsikkatomaatteja
Pihlajan nuppuja tai ihan pieniä lehtiä
 


Mikä onkaan parempaa huumetta äidille, kun katsoa onnellisia nauravaisia lapsia selvinpäin.
 
Nyt pitääkin alkaa valmistautumaan illan elokuvaan Disneyn lentokoneisiin. Karkkia, sipsiä, vesimeloonia, suklaata ja jännittyneitä onnellisia pikkuihmisiä isompien ihmisten kainalossa.
 
Hyvää vappua!
 

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Outo Homo

Minä, ystäväni, Magdaleenan isoveli ja naapurin poika kävimme tänään katsomassa Juuso Kekkosen monologia Outo Homo. Monologi kertoi Kekkosen matkasta omaan seksuaalisuuteensa. Hän kuvailee itsensä heterohkoksi mieheksi, joka rakastui naiseen, joka korjasi sukupuolensa mieheksi ja on nyt jo elänyt miehensä kanssa onnellisena vuosia. Kekkosen lähestymistapa tabuna tunnettuun asiaan oli sekä lämminhenkisen humoristinen, että myös samalla raa`an rehellinen. Parituntisen monologin varrella tuli sekä naurettua ääneen, että oltua myös silmät täynnä kyyneliä. Oli jotenkin ihmeen helppo samaistua tähän välillä alastomanakin lavalla heiluvaan outoon homoon, jonka seksielämä ja elämänasenne itsevalittuine lapsettomuuksineen oli todella vastakkainen oman tilanteeni kanssa. Itse elän tähän asti onnellisinta elämänvaihettani vanijaisessa yksiavioisessa heterosuhteessa suurperheen äitinä. Ehkä siksi olikin niin hämmentävää, että omat mielipiteeni ja ajatukseni olivat lähes klooneja Kekkosen mielipiteiden kanssa.

Monologin ikäraja on 16-vuotta ja suosittelen ehdottomasti kaikkia viemään itsensä ja ennen kaikkea nuorensa katsomaan monologia. Monologi on pyörinyt jo jonkun vuoden, joten kiire taitaa olla, jos aikoo keritä sen näkemään. Lippuja voi ostaa Tiketistä: http://www.tiketti.fi Viisi tähteä Magdaleenan äidiltä. :)

Viimeisimmässä Stradassa on ensin juttua sukupuolensa korjanneen naisen säveltäjän urasta ja sitten kohdassa 7:20 on juttua Oudosta homosta:
http://areena.yle.fi/tv/2162348

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Pääsiäisperinteitä

Olemme muuttaneet tänne aikoja sitten pääkaupunkiseudun kiireitä pakoon ja siellä perinteet olivat aivan erilaiset. Siellä ei ollut suotavaa käydä pimpottamassa vieraiden ihmisten ovikelloja ja virpoa sai vain ennealta sovitusti ja sukulaisia. Eikä meidänkään ovella koskaan ennen ollut käynyt virpojia.

Anoppi on kertonut, että pääkaupunkiseudun lehdissäkin on ollut kirjoittelua virpomista vastaan. Erilaiset elävät perinteet ovat eripuolella Suomea.

Meidän kylämme perinteet ovat kahden eri perinteen summa. Toisaalta alun pitäen Ortodoksisessa Itä-Suomalaisessa perinteessä pyhäpukuun sonnustautuneet lapset kiersivät talosta taloon lyöden aamutuimaan virvottavia palmunlehviä esittävillä pajunkissavitsoilla hokien virpomisloruja ja odottaen saavansa palkaksi viikon päästä pääsiäissunnuntaina rahaa tai kananmunan. Ja toisaalta taas Ruotsista Suomeen levinneen perinteen, jossa pienet ihmiset pukeutuvat noidiksi ja kiertelevät kahvipannujen kanssa keräämässä sinne makeisia.

Meidän kylämme perinteessä aamu- ja iltapäivän aikana kylän lapset kiertävät talosta taloon virpomassa kasvot maalattuina ja noidiksi pukeutuneena kauniisti koristeltujen vitsojen kanssa ja odottavat saavansa palkaksi tikkareita ja suklaata. Ja saavatkin aina.



Virpomisloru kuuluu täällä näin: "Saako virpoa? Virvon varvon tuoreeks terveeks, vitsa sulle, palkka mulle. Hyvää pääsiäistä!" Pienistä virpojista tulee kaikille hyvä mieli ja joskus vähän riitaisakin kylä tuntee vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Meillä virpomiseen valmistauduttiin huolella ja siitä puhuttiin ja pitkään. Isosisko puki ja maalasi Magdaleenan kasvot pelottavaksi noita-akaksi ja pikkusisko puettiin noidan kissaksi. Joka talossa oli saanut virpoa ja palkat on jo nautittu suurella innolla. Kohta katsomme pääsiäispupusta kertovaa elokuvaa ja makaamme sikinsokin sohvalla. Hyvää pääsiäistä!