Meillä on ollut pitkä tie kuljettavanamme. Olemme tyttäreni kanssa käyneet läpi ilkkuvat lastentarhanopettajat, häpeävät sukulaiset ja olemme selvinneet ainakin melkein luokkatoverista, joka jaksoi muistuttaa liian usein tyttäreni kehon syntymäsukupuolesta.
Olemme kieltäneet ehdottomasti pippelin irtileikkaamisen kynsisaksilla kaikkien lelujen menettämisen uhalla. Olemme nyhjöttäneet itkien eteisen lattialla kaverin kiusattua. Olemme sadat kerrat käyneet läpi sen asian, että tyttäreni saa olla totta sellaisena, millaiseksi itsensä kokee. Nyt juuri on semmoinen kausi, kun hän uskoo olevansa hyvä sellaisenaan. Kukaan kai ei ole vähään aikaan muistuttanut häntä hänen syntymäsukupuolestaan.
Välillä tuntuu, että olemme lähellä onnistua vakuuttamaan teoillamme, asenteellamme ja joskus sanoillammekin, että on ihan ok olla transsukukupuolinen. Niin kuin se meille onkin. Kunhan vain asenteet maailmassa muuttuisivat.
Hyvät Ylex:n radiojuontajat, transut, transsukupuoliset eivät ole vitsi. Ne eivät ole minkäänlainen vertauskuva maksulliselle naiselle tai ylimeikatulle huorahtavalle muotinukelle. Transuja on oikeasti myös teidän kuulijoinanne, ehkä istumassa auton takapenkillä turvavöissä, matkalla mummolasta sunnuntai-iltana.
Ylex on meidän verorahoillamme ylläpidetty kanava, jonka ala-arvoisen huumorin en soisi loukkaavan vähemmistöjämme. Jonka ei soisi loukkaavan lapsia. Jonka en soisi loukkaavan ehkä transukupuolensa kanssa kamppailevaa koululaista tai teiniä. Tuovan lisää ivaavia sanoja kiusaajien suihin. Kukaan älykkääksi ihmiseksi itseään kutsuva ei enää kehtaa loukata tummaihoisia, ei vammaisia, eikä homoja. Mikä oikeus on kuitenkin heittää alentavaa huumoria sitten transsukupuolisista? Yksi muille hassu heitto voi toiselle jäädä mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Se voi loukata sydänjuuria myöten kehittymätöntä lapsen tai nuoren mieltä.
Minulla on ollut tapana silloin tällöin sunnuntai-iltaisin kuunnella Supersunnuntaina ajaessani kotiin. Toivon, että jatkossa osoitatte parempaa makua läpän heitossanne.
Terveisin,
Magdaleenan äiti
Jk. Ai niin... Magdaleena ei onneksi ollut kyydissäni tänään. Sen sijaan, että hän itkisi sydän verellä itseään uneen hävetessään sukupuoltaan, hän näkee prinsessasängyssään onnellisia unia luultavasti sateenkaarista ja yksisarvisista.
