Pitäisikö lapsi pienestä pitäen opettaa olemaan välillä jotain muuta?

Asia tuli taas mieleeni, kun tänään yritin tilata Ellokselta pyyhkeitä. Sieltä ei vaan yksinkertaisesti saa tilata mitään, kertomatta sukupuoltaan. Saa kyllä tilata ilman sosiaaliturvatunnusta, mutta sukupuoli on pakollinen. Mihin ne tarvitsevat sukupuoltani? Tänä päivänä, kun sukupuolten kirjosta tiedetään niin paljon, on aivan hullua, että jopa nettikaupassa asioidessa, alleviivataan sitä, että kumpaa ruumiillista sukupuolta olet.

Olemme ajatelleet hankkia passia Magdaleenalle. Jos vaikka menisimme kesälomalla ulkomaille. Olemme miettineet kaunista Kroatiaa. Tai ehkäpä lentäisimme Legolandiaan Tanskaan. Mietityttää vain, pitäisikö pakottaa Magdaleena poikien vaatteisiin lentokentällä, jotta säästyisimme kiusalliselta ja ahdistavalta passin selvittelyltä?

Saammekohan passia, jos haemme sitä aivan tytön näköisen lapsen kanssa, joka kysyttäessä sukupuolta, kertoo tomerasti olevansa tyttö ja aivan toisen niminen, kuin se passiin tuleva nimi? Mitä jos ne poliisiasemalla nauravat tai eivät usko tai jopa haluavat tarkistaa asian? Jos jollain, joka tätä kirjoitusta lukee, on aiheesta kokemuksia, olisin ikikiitollinen, jos saisin niistä kuulla!

En haluaisi, että tyttäreni joutuu häpeämään taas kerran erilaisuuttaan. Jos vain paketoisin hänet vähän poikamaisiin tyttöjen vaatteisiin? Tyttömäisyys näkyisi kyllä ihan varmasti läpi. Vähän sama kuin pakottaisin tavallisen kuusivuotiaan merirosvoista innostuneen pojan pinkkiin mekkoon lomamatkan ajaksi. Tunne olisi transtytölläni poikien vaatteissa aivan sama. Hirveä häpeä.

 

Muutama vuosi sitten Australia laittoi passeihinsa sukupuolien "nainen" ja "mies" vierelle mahdollisuuden "muu sukupuoli". Onkohan tämä säästänyt transihmisiä passintarkastuksessa noloilta ja ahdistavilta tilanteilta? Toivottavasti. Voi kun meillä sivistysvaltion kaikilla ihmisillä olisi samanlainen vapaus liikkua ja matkustaa. Myös kaikkein pienimmillä.  Löysin silloin lukemani jutun vielä netistä: HS.fi

Vaikka itse olen rohkea, tyttäreni suhteen olen arka. En soisi muutenkin helposti vieraita tilanteita jännittävälle lisää jännityksen aiheita. Ehkä emme menekään lomamatkalle. Varmuudeksi. Jospa uskallamme sitten vasta muutaman vuoden päästä, kun tyttäreni ymmärtää asiasta itse enemmän.

Ikuiset arvet

Yle Femmalta tuli eilen hieno dokumentti "Ikuiset arvet", joka kertoi nuoresta Islantilaisesta naisesta Diasta. Dia syntyi poikana ja hänet myös kasvatettiin pienessä Islantilaisessa kylässä poikana, vaikka Dia tiesi jo pienestä pitäen olevansa tyttö. Vanhemmat olivat ajatelleet, että he eivät halua Diaa kiusattavat koulussa ja olivat pitäneet asian salassa ympäristöltä. Dia oli ollut nuorena hyvin lähellä itsemurhaa, vaikka dokumentin tekohetkellä kaikki olikin jo "hyvin".

Koskettava hetki dokumentissa oli Dian keskustelu äitinsä kanssa. Itkin Dian äidin mukana. Ilman tiedon murusia, joita olen saanut transtukikeskuksesta ja aikuisilta transsukupuolisilta, olisin voinut toimia samoin. Ehkä suurimman eron Dian äitiin omassa äitiydessäni koin olevan se, että Dian äidin oli vaikea nähdä tytärtään naisena, kun itselleni taas olisi hyvin hankala nähdä Magdaleenaa enää poikana. Lisäksi meillä ei vaieta, vaan puhumme asiasta avoimesti lapsen iän sallimissa puitteissa.

Joudun yhä uudestaan ja uudestaan korjaamaan aikuisia ihmisiä siitä käsityksestä, että Magdaleena olisi siitä sukupuolten välistä. Kyllä Magdaleena on sen pitkän sukupuolijanan tyttöisimmästä päästä. Ehkäpä Magdaleenan geneettinen sukupuoli (on DNA-testattu) on toinen kuin kokemuksellinen sukupuoli, mutta itse näen kokemuksellisen sukupuolen ainoana oikeana sukupuolena arjessa. Vaikka geneettinen koodi sanoisi sinun olevan suurella todennäköisyydellä sairas, mutta oletkin terve, ethän eläisi sairaan elämää? Samalla tavoin on hyvin vanhanaikaista todeta tiedon geneettisestä sukupuolesta, määräävän millään tavalla ihmisen sukupuolta oikeassa elämässä.

Dokumetti "Ikuiset arvet" esitetään
Yle Fem kanavalla uusintana lauantaina 18.1.14 klo 15.45.

Dokumentti ei ole katsottavissa netistä.

Kevättä odotellessa

Joskus on semmoisia aamuja, kun ulkona on harmaata ja mereltä puhaltaa kylmä tuuli, että pienet tytöt eivät voi muuta, kun käpertyä olohuoneen keinuun haaveilemaan keväästä.