keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Nyt Magdaleena ei ole lastenpsykiatrinen tapaus

Neurologin vastustuksestani huolimatta lähettämä lähete oli vihdoin kulkenut pitkän matkan Pasilan lastenpsykiatriseen yksikköön. Yksiköstä soitettiin. Sydän jätti lyönnin väliin. Pyysin heti ensitöikseni lähetettä pohjoiseen psykiatrille, jolla on näistä asioista kaikkein uusinta tietoa. Perustelin pyyntöni juurta jaksain. Ystävällisen kuuloinen nainen puhelimessa lupasi kysyä asiaa vastaavalta lastenpsykiatrilta. Muutaman päivän kuluttua hän soitti:

"Valitettavasti emme voi suositella Magdaleenan lähetteen uudelleen ohjausta pyytämäänne yksikköön. Nähdäksemme hoidolle ei ole mitään tarvetta tässä vaiheessa, koska lapsi on tietojemme mukaan psyykkisesti hyvinvoiva ja hän saa toteuttaa oikeaksi kokemaansa sukupuoli-identiteettiään vapaasti. Niin... pukeutua mekkoihin ja elää tytön elämää, kuten hänen kuuluukin saada tehdä. Teille varmasti sopii, että laitan tästä tiedon myös sosiaalitoimistoon."

Puhelun jälkeen istahdin hämmentyneenä sängynkulmalle pitkäksi aikaa. Vasta sitten hymy levisi kasvoilleni. Pidetään tulitauko ja kerätään voimia. Sitten yritetään saada vaikka yksityiseltä puolelta lähete sinne pohjoisen psykiatrille ja hänen työryhmälleen, joka osaa ja haluaa auttaa blokkerihoidoissa... kun murrosikäkin kohta vääjäämättä koittaa.