Sisaruus on elämän pisin ihmissuhde. Se ei ole biologiasta kiinni, vaan yhteisistä kokemuksista, kokemuksesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Niin ja on se kiinni sanoistakin. Magdaleenalla on biologisiakin sisaruksia, jossain. Magdaleena ei ole koskaan tavannut heitä. Ovatko he oikeampia sisaruksia, kuin ne, joiden kanssa jaetaan arki, kokemukset, kasvuympäristö, tunteet? Inhoan sitä, kun aikuiset ihmiset kyseenalaistavat lasten kuullen lastemme sisaruuden kysymällä, että ovatko he oikeita sisaruksia. Vaikka sisaruus ei ole biologista, se voi olla hyvin oikeaa ja syvää.
Kaksi ihmistä, jotka ovat kotoisin aivan eri puolelta maailmaa, ovat geneettisesti lähempää sukua toisilleen, kuin samasta laumassa asuvat kaksi vuorigorillaa. Ei siis ole kaukaa haettu sanonta, että olemme kaikki veljiä keskenämme.
Kun vasta olimme tunnustaneet Magdaleenan tuntemuksen omasta sukupuolestaan ja opettelimme sanomaan Magdaleenaa tytöksi, Magdaleenaa muutaman vuoden vanhempi sisko ei halunnut tai pystynyt yhtä helposti hyväksymään pikkuveljensä muuttumista siskoksi. Kävimme tämän pienen jääräpäisen Peppi Pitkätossun kanssa monta keskustelua toisien kunnioittamisesta ja siitä, miten toisen sisäinen elämä voi olla erilainen, kuin omamme ja miten meidän täytyy osata luopua omasta kuvastamme toisen mielestä ja oppia kuuntelemaan toisia paremmin. Pitkätossu sanoi itsepäisesti vielä monen monen keskustelun jälkeenkin Magdaleenaa veljeksi. Hassua, että nyt kukaan ei enää ajattele edes, että meillä olisi veljenä Magdaleena. Kaikki tietävät nyt, että Magdaleena oli veli vain sisaruksiensa päissä ja ihan oikeasti Magdaleena on sisko. Alusta asti sisko, kukaan vain ei tiennyt sitä. Ja ihan OIKEA sisko, vaikkei ehkä biologinen, niin oikea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti