keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kaksi mahdollista polkua


Magdaleena elää kohtalaisen huoletonta lapsen elämää. Eniten häntä ehkä huolestuttaa sellaiset asiat, että entäs jos se toinen transsukupuolinen heidän koulustaan tulee lasten tapaamiseen ja sen jälkeen kaikki tietävät pippelistä ja joskus hän pohtii sellaisia huolestuttavia asioita kuin, että onko mummi niin vanha, että hän kuolee kohta(ei onneksi ole). Muuten Magdaleena leikkii huolettomana sisarustensa ja kavereidensa kanssa, pelaa tabletilla, tekee läksyjä, kuuntelee musiikkia ja lukee Barbie-lehtiä. Mutta entäs sitten? Nyt hän on onnellinen, mutta entäs teini-iän tullen?

On kaksi hyvin mahdollista polkua. On se mitä hän voisi olla ja on se millaista hänellä saattaa olla, jos uusi translaki toteutuu vain pieniltä osin.


Jos saisimme translain ja asiallisen käypähoitosuosituksen, Magdaleenalle voisi käydä näin:

Ennen teini-ikää muuttaisimme Magdaleenan juridisen sukupuolen tytöksi ja näin ollen hän voisi kulkea bussilla ylä-asteelle ja hän voisi olla koulussa aivan virallisesti oikealla nimellään, ilman jatkuvaa pelkoa paljastumisesta "ei-kokonaan-tytöksi". Hän voisi saada murrosikää jarruttavan blokkerihoidon ja hänen pippelinsä ei kasvaisi ainakaan hirveästi. Hän näyttäisi nuorelta tytöltä koko teini-ikänsä ja voisi jatkaa onnellista lapsuuttaan melko huolettomaan teini-ikään. Blokkerihoito ei vähentäisi kuitenkaan aivojen kasvua ja hän pärjäisi koulussa samalla tavoin hyvin kuin nytkin; ehkä peremminkin, koska muut kärsisivät hormoonimyrskyistä. Ehkä hän saisi ensisuudelmansa kyläkaupan kulmalla, lähettelisi tuhottomasti selfieitä kavereidensa kanssa toisilleen ja juoruaisi muiden tyttöjen kanssa kaikista koulun pojista... kokoajan... välillä ruokapöydässäkin ja suuttuisi, kun siitä sanottaisiin. Hän punastuisi, kun "se poika" katsoisi liian pitkään ruokajonossa ja olisi huolissaan siitä, että hänellä ei olisi kerrassaan mitään päällepantavaa. Niin... ja hän valittaisi kotiintuloajoista ja sanoisi, että me vanhemmat pilaisimme hänen elämänsä lopullisesti, koska emme päästäisi häntä vappuna kaupungille. Miten mielelläni minä riitelisinkään hänen kanssaan tavallisista asioista! 18-vuotiaana tai ehkä jo aiemmin hän voisi aloittaa naishormoonien käytön. Hänen rintansa kasvaisivat tavallisiksi. Toisesta tulisi ehkä hieman suurempi ja se harmittaisi häntä loputtomasti. Hänen äänensä matalenisi naisen ääneksi ja hän kuulostaisi joskus ihan biologiselta äidiltään. Hän lukisi niskansa kipeäksi enkun kokeisiin ja söisi suklaata koko päivän, koska "se poika" ei tykännytkään hänen kuvastaan somessa. Hänelle tehtäisiin alakerran leikkaukset lukulomalla ja samalla hän lukisi ylioppilaskokeisiin. Hän valmistumispäivänä tuskastelisi hiustensa kanssa, rakastaisi uutta luomiväriä ja vihaisi finnejään ja sitten hän olisi valmis nainen ja valmis elämään.

Tai sitten, jos emme saa translakia Magdaleenalle ajoissa, eikä transukupuolisille tehdäkään hyvää käypähoitosuositusta. Silloin Magdaleenalle voi käydä näin:

Magdaleena joutuisi pitämään kouluun mennessään kolikoita taskussaan mukana sitä varten, että joku bussikuski ei hyväksyisikään Magdaleenan pojalle rekisteröityä bussikorttia. 13-vuotiaana hän vihdoin pääsisi transtutkimuksiin. Kotona hän itkisi syvästi loukkaantuneena ammatti-ihmisten tekemiä kysymyksiä: "Pissaatko sinä seisaaltasi? Entä jos joutuisit olemaan poika koko elämäsi, miltä se sinusta tuntuisi?" Kauppakeskuksessa hän ei tietäisi mihin vessaan mennä. Uimaan hän ei enää suostuisi. Parta alkaisi kasvaa. Ääni matalenisi miehekkääksi, eikä hän enää puhuisi kuulematta omaa ääntään. Hän puhuisi vähemmän, eikä höpöttäisi jonninjoutavia enää koskaan. Hänestä ei saisi ottaa valokuvia ja hän ei sanoisi sanaakaan videolle, jossa muut huutaisivat kilpaa mummille: "Hyvää joulua!" Hänelle kasvaisi leveät hartijat ja hänelle tulisi aatamin omena. Hänen itsetuntonsa alenisi ja Magdaleenan tuntien, hän vetäytysi omaan kuoreensa. Kotona äiti olisi ainut, joka häntä ymmärtäisi. Ei ehkä tarvitsisi koskaan tapella kotiituloajoista ja silloin kun joskus bussi olisi myöhässä lumisateen vuoksi, me katsoisimme ikkunasta häntä odottaen ja toivoisimme, että hän ei olisi tehnyt itselleen mitään. Koska transnuorilla on usein psykiatrisia ongelmia, hän saisi kokoajan säännöllistä hoitoa nuorten psykiatrisella ja ehkä hänelle etsittäisiin sopivaa masennuslääkettä ja lopulta 16-vuotiaana hän saisi blokkerihoidon, jos hän osaisi esittää tarpeeksi vakaata... kun melkein kaikki muutokset mieheksi olisi jo läpikäyty. Täysi-ikäisenä hän kävisi vuosikausia kivuliaassa laserhoidossa, jossa hänen partansa juuria tuhottaisiin, hänelle laitettaisiin silikonirinnat, hänen kasvojen luustoa ja aatamin omenaa korjailtaisiin ja hän kävisi puheterapiassa harjoittelemassa korkeammalta puhumista. Ehkä hän muutoksen läpikäytyään jaksaisi opiskella. Menisi vähintään aikaa, ennen kuin hän olisi uudestaan Magdaleena. Jos olisi enää koskaan.

Magdaleena ei ole ainut lapsi tai nuori, jolle laki ja käypähoitosuositús olisi helpotus tai jopa pelastus. Mutta meillä on kiire. Emme ehdi odotella uusia eduskuntavaaleja ja uutta hallitusta. Meillä on kiire, koska tälläkin hetkellä joku Magdaleenan kaltainen nyppii ensimmäisiä partakarvojaan pinseteillä peilin edessä ja itkee hiljaa. Siksi.

7 kommenttia:

  1. Toivottavasti asiat edistyvät Suomessa nopeasti ja Magdaleena saisi blokkerihoidon aloitettua murrosiän ensimerkkien aikaan. On niin suuri etu saada estettyä ei-toivotut muutokset, sen sijaan että niitä jälkikäteen korjailtaisiin. Jos näin ei käy, olisiko teidän mahdollista saada hoitoa ulkomailta? Blokkeri-implanttihan toimii vuoden tai pari kerrallaan, joten kovin usein ei ehkä tarvitsisi asian vuoksi reissata. Voisi kuvitella että veren hormonitasot ja muut seurannat voisi Suomessa hoitaa, ainakin yksityisellä jos budjetti antaa myöden...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onneksi budjetti antaa myöten, mutta oikeasti Suomesta ei saa hoitoja tällä hetkellä edes yksityiseltä.

      Poista
  2. Olen taas hieman optimisti - oikeastaan vähän molempien vaihtoehtojen osalta. Ehkä tosiaan nyt, kun uusi avioliittolaki on mennyt lopullisesti läpi, olisi translain vuoro ja Magdaleena voisi välttyä kaikilta murrosiän muutoksilta, kunnes olisi varma asiastaan.

    Toisaalta vaikka translaki ei uudistuisi tarpeeksi nopeasti, ehkä murrosikä ei ehtisi tehdä turhan paljon muutoksia, jos blokkerihoidot tulevat vasta murrosiän aikana mahdolliseksi tai jopa vaikka Magdaleena joutuisi käymään koko prosessin nykyisen järjestelmän mukaan. Koska voisin kuvitella, että jos Magdaleena aloittaa hormonikorvaushoidot, hän tulee aloittamaan ne nuorempana kuin moni muu, oli tilanne mikä tahansa. Ja monesti sanotaan nuorempi parempi - ja se pätee myös murrosiän alkamisen jälkeen.

    Lapsen oloa on kuitenkin tärkeä helpottaa tilanteesta riippumatta ja uskon, että teillä on jonkinlaiset suunnitelmat, oli polku lopulta kumpi tahansa. Eikös? :)

    Optimismini voi kuitenkin juontaa juurensa siitä, että itselleni murrosikä ei ollut haastava, mutta kun valitettavasti tilanne ei ole kaikille sama, vaikka sitä toivoisikin. :/ Seuraan kuitenkin tilanteen kehittymistä ja toivon tietenkin parasta teille kaikille. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Veloxization lohduttavista sanoista! Meillä ja muutamalla muulla perheellä on suunnitelmia ulkomaille hoitoonlähdön osalta! Kaikkia murrosikä ei kohtele koon ja miehisyyden osalta niin silkkihansikkain kuin sinua Veloxization, joka olit tytön näköinen jo ennen hormooneitakin ja siksi tosiaan tarvitsemme hyvän hoitopolun myös suomalaisille lapsille. Samanlaisen, mitä on tarjolla jo niin monessa muussa länsimaassa. Pysythän
      Veloxization meidän mukanamme! Mielipiteesi ja neuvosi ovat enemmän kuin arvokkaita!

      Poista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Hei! Kiitos aivan huikean koskettavasta ja tärkeästä kirjoituksesta. Olemme järjestämässä Tasa-arvon Taajuus -tapahtumaa Jyväskylään, lauantaina 13.5. Kyseessä on Jyväskylän Seta ry:n kanssa järjestettävä ilmaistapahtuma, jossa on bändejä, street foodia, elokuvahuone ym. Tapahtumassa haluamme tukea sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta. Löydät meidät myös Facebookista! Puhujamme perui viime hetkellä ja kysyisinkin lupaa esittää tämä koskettava kirjoituksesi tapahtumassa, kannanottona translain tilanteeseen. Pyytäisin mielelläni sinua itse puhujaksi paikalle, mutta taitaa olla liian myöhäistä nyt kun tapahtumaan on vain muutama päivä. Ystävällisin terveisin, Jenni Lampi/Tapahtumatuotanto Vietto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulin vähän liian myöhään käymään täällä blogissa, mutta tulevaisuudessa minut saa kiinni nopeallakin aikataululla translasten- ja nuorten perheet ry:stä tai minulle voi lähettää viestiä varmasti transtukipisteen kauttakin! Blogia saa esitellä hyvää tarkoittavissa tapahtumissa ja minä ja monta muuta puhujaa yhdistyksestämme tulee mahdollisesti nopeallakin aikataululla kertomaan lasten ja nuorten tilanteesta Suomessa ja translapsista yleiselläkin tasolla! :)

      Poista