Tänään oli koulussa vanhempainvartti opettajan kanssa. Hän kertoi, että hirveän hyvin on mennyt. Alkusyksystä, kun opettaja oli ollut uusi, Magdaleena ei aina uskaltanut kysyä neuvoa esimerkiksi matematiikassa, mutta nyt uskaltaa. Opettaja selitti, että jos joku lasku on mennyt väärin, opettaja miettii, onkohan hän osannut vielä opettaa laskua oikein. Opettajalla on ihana asenne kaikkeen. Sanoi, että Magdaleenalla on paljon kavereita ja yllättyi, kun kerroin, että Magdaleena leikkii enemmän kuin pelaa. Semmoinenhan se on. Iloinen pieni tyttö, joka jaksaa kikattaa ystävien kanssa, tekee läksyjä tunnollisesti ja rakastaa pieniä söpöjä juttuja loputtomasti. Magdaleena on kiltti ja iloinen lapsi. Ei liian kiltti, vaan semmoinen sopivan kiltti. Lempeä ja hyvän tuulinen, mutta se Magdaleenaa vaivaa, että se murrosikä on tulossa. Että se matala ääni ja partakarvat.
Huomenna ollaan menossa koululääkärille. Koulun terveydenhoitaja ehdotti sitä. Jos saataisiin lähete eteenpäin. Että ei tarvitsis odottaa, että ensin kaikki menisi pieleen.
Äsken Magdaleena tuli alakertaan, vaikka olisi pitänyt jo nukkua. Hän kysyi: "Äiti, saanko varmasti blokkerit? Entä jos minä itken siellä lääkärissä? Joudunko ottamaan housut pois? Pikkaritkin?" Sitten Magdaleena katsoi poispäin ja kyyneleet tulivat silmiin sellaisina suurina pisaroina, jotka vierivät poskille, mutta Magdaleena vain tuijotti pois. Ihan jäykkänä ja hengittämättä.
Minä nousin ylös pöydän äärestä ja halasin häntä pitkään. Magdaleena itki ja kyyneleet tulivat minunkin silmiini. Sydämeni meni murusiksi.
Minä sanoin hänelle:
Huomenna ei housuja oteta pois, mutta lääkärissä joudut ne kyllä riisumaan monta kertaa. Se on sen prosessin hinta. Se hinta... jos haluat apua. Eikä koululääkäri voi antaa niitä blokkereita, mutta hän voi antaa lähetteen eteenpäin. En voi luvata mitään.
En halua valehdella sinulle. En voi luvata, että saat ne blokkerit, mutta voin luvata, että emme tule luovuttamaan ikinä. Äiti ja isä ovat aina seisseet tukenasi ja me tulemme aina seisomaan. Tuli mikä tuli, et ole yksin. Sen voin luvata.
Kävi miten kävi, toivotaan että asiat lopulta menevät parhain päin. c: Niin niillä on yleensä taipumusta lopulta.
VastaaPoistaTein tästä blogista ja "Magdaleenasta" lastensuojeluilmoituksen. Varaudu siis siihen, että tämä jo kertaalleen huostaanotettu lapsi otetaan sinultakin huostaan etkä näe häntä enää koskaan.
VastaaPoistaOn todella julmaa ja surullista, kun tuolla tavalla jo valmiiksi kovia kokeneen lapsen pää sekoitetaan perverssien Seta-aikuisten gender-ideologialla, lapsi kastroidaan kemiallisesti hormoneilla ja hänen sukuelimensä silvotaan.
Hyi yök.
Eipä me perheen aikuiset itse tiedetty transsukupuolisuudesta mitään, ennen kuin meille sattui näin. Me vanhemmat olemme aivan tavallisia heteroita, jotka emme edes tunteneet yhtään homoa niihin aikoihin, kun Magdaleena tuli kaapista. Ymmärrämme sen, mistä vihasi kumpuaa, sillä meidänkin silmiimme on osunut transihmisisten oikeuksia polkevaa materiaalia. Se on vähän outoa, miten tämmöinen koko luomakunnassa ihan tavallinen asia aiheuttaa niin paljon tunteita. Jos asia ahdistaa paljon, kannattaa miettiä, voisivatko ne tuntemukset johtua omista transtuntemuksista?
Poista