Ensimmäinen päivä esikoulussa

Meillä Suomessa saa koulun aloittaa 6-vuotiaana esikoulussa. Pakollinen koulu alkaa seitsemänvuotiaana. Siksi meidän kuusivuotiaalla Magdaleenallamme oli tänään ensimmäinen koulupäivä. Jännitin sitä jopa enemmän kuin Magdaleena. Magdaleena aloitti koulun pienessä lähikoulussa ja vaikka kyläläiset ovat aina suhtautuneet Magdaleenaan alkuhämmästyksen jälkeen  normaalisti, pelkäsin koulun alkua todella paljon. Hätäilin koulun pihalla itku silmässä, hakisinko koulusta iltapäivällä yksinäisen murtuneen pienen tytön.

Mutta hainkin koulusta itsevarman nauravaisen pienen tyttäreni, joka oli ihan iloinen oma itsensä.
Jouduin vakuuttamaan monta kertaa, että huomenna pääset kouluun uudestaan ja sitä seuraavana ja sitäkin seuraavana päivänä. Koulussa oli kiva ope ja kiva avustaja ja kivat kaikki lapset. Ja välitunnilla oli kivaa ja oppitunnilla oli kivaa.

Maailma on muuttunut ja muuttuu edelleen pala palalta. Sosiaalisen median siivittämänä suvaitsevaisuus lisääntyy niin nopeasti, että ehkä ei tarvitsekaan olla huolissaan? Ehkä transsukupuolisuudesta tuleekin vielä niin tavallinen asia, että tämmöisiä blogeja ei enää tarvita.

Minne pilvet karkaavat?

Muistatteko ne lapsuuden joutilaat hetket, milloin sitä tuijotti kesäiselle taivaalle ja kuvitteli pilvien näyttävän taloilta, eläimiltä, noita-akoilta ja ties miltä?

Ehkä äidin pitäisi ottaa mallia Magdaleenasta? Pitäisi sulkea tietokone ja kömpiä Magdaleenan omaan lumikolasta, puutarhatuoleista, vilteistä ja tyynyistä rakentamaan pilvienkatselulaitteeseen ja heittää hetkeksi huolet mielestä pois.

Hylättyä tehdasta kuvaamassa

Magdaleena oli tietysti ensimmäisenä ovella odottamassa hopeiset tennarit jalassaan, kun lähdimme hyvän ystäväni kanssa kuvaamaan hylättyä tehdasta. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli aivan uskomattomat 31 astetta varjossa. Onneksi vanhassa tehtaassa paksujen kiviseinien sisällä oli mukavan viileää.

Metsämansikoita metsästämässä <3

 

 

Ystäväni kynnyksellä :)

 

Älä jooko riko!

Kuvaukset kesken.

Ei me rikottu, mutta jäi mietityttämään mistäköhän tämän leffan löytäisi?

Youtubesta..?

Magdaleena ja Magdaleenan itsetehty kamera :)

 

 

Tasapainoiluja...

Varovasti, varovasti, sanoo Magdaleenan äiti :)

 

 

Antisuositukset

Varoitus! Älä katso tätä elokuvaa, äläkä lue tätä kirjaa minkään näköistä kehoristiriitaa kokevalle lapsellesi.

Elokuvassa Aasi ( Donkey Xote ) nauretaan orille, joka on pukeutunut tammaksi. Meidän pienellä tytöllämme tuli elokuvasta paha mieli moneksi päiväksi.

Lapsuuteni lempikirjassa: Eduard Uspenskin Alas taikavirtaa ( Vniz po volsebnoi reke ) on transsukupuoliselle lapselle hyvin ahdistava hahmo, Iivari Pahasilmä, joka ei ole nainen, eikä mies ja joka pilaa aina kaiken ja on muille ilkeä ja inhottava. En suosittele.

Jos sinulle tulee mieleen antisuosituksia, niin laita vinkkiä. Julkaisen mielelläni niitä, jotta vältyttäisiin pienten ihmisten turhalta pahalta mieleltä. Eikä niitä ole hyvä näyttää / lukea cissukupuolisillekaan lapsille, jotta heidän maailman kuvastaan ei muokkautuisi suvaitsematonta.

Alkukesän parhaita hetkiä

Merivesi on vielä hirveän kylmää, joten Magdaleena on vielä tyytynyt liottamaan varpaitaan ja haaveilemaan kotirannassa.

 

 

Onneksi mökillä on järvi ja järvessä lämmintä 20 astetta!

 

 

Vähän pilvisempänä päivänä on hauska retkeillä.

Paras retki oli Ähtärin eläinpuistoon, missä kävimme ihmettelemässä kettua, karhua, saukkoa ja muita pohjoisten metsien asukkeja.

 

Ähtäriin kannattaa ottaa hyvät kengät, eväät ja paljon aikaa mukaansa. :)

 

 

Magdaleenan kesään on kuulunut myös pupun hoitaminen. Tuhannet kanille kiikutetut voikukat palkitaan kanin kokoisella rakkaudella. Mikäpä ihanampaa pienen tytön mielestä voisikaan olla, kun syliin tunkeva kani. Kanin nimi on Aurinko ja se tosiaan tuo paistetta varsinkin Magdaleenan elämään, jopa silloin kun sataa.

 

 

 

Barbien pelastusretki

Eräänä keväisenä iltapäivänä Magdaleenan äiti ja Isä päättivät järjestää kahdelle tylsistyneelle lapselleen seikkailun. Kaikki alkoi näin:

 

Barbitalon seinältä löytyi lappu:

 

Ja kun lapset ihmettelivät asiaa, Barbien alakertaan johtavien portaiden välistä löytyi kartta:

 

Pikaisesti lapset pakkasivat reppuihinsa eväät, suurennuslasit, taskulamput ja näkymättömyysviitan ja lähtivät kohti suurta tuntematonta seikkailua. Saisivatkohan he pelastettua Barbien? He eivät tienneet sitä, mutta taikametsä olisi heille jo tuttu aiemmista seikkailuista ja he olivat neuvokkaita ja he osasivat hiippailla, kuin ketut.

 

 

Lapset löysivät monia vihjeitä, mistä paha noita oli mennyt ja seurasivat niitä. Mielikuvitus laukkasi ja silmät säihkyivät jännityksestä. Tässä eräs varmoista todisteista. Tämän päälle noita oli selvästi astunut.

Päästessään Taikametsään johtavalle polulle, jännitys tiivistyi edelleen. Löytäisivätköhän he taikasauvan ajoissa?

Taikametsän porteilla näkymättömät vartijat hyökkäsivät lasten kimppuun ja äiti-parkakin sai liikuntaa joutuessaan juoksemaan niitä pakoon.

Vihdoin lapset pääsivät turvaan metsänkeijujen polulle ja kuulivat keijujen viheltävän viestejä jotka auttoivat heitä eteenpäin.

 

 

Lähestyessään erästä vaarallista paikkaa, Magdaleena pukeutui näkymättömyysviittaan ja meni tiedustelemaan hiippaillen edeltä.

Lapset löysivät aarrearkun täynnä muinaisen metsänhaltijan kyyneleistä syntyneitä jalokiviä. He löysivät myös noidan tallit ja  pelastivat noidan vankina olleen jalon hevosen.

 

 

Tässä vaiheessa rupesi melkein pelottamaan, mutta onneksi taikaportin läpi kulkeminen antoi rohkeuden takaisin.

 

Pelastuspartio joutui myös ylittämään hirmuisen suuren aavikon, jolla yöllä luikertelevien taikakäärmeiden jäljet olivat yhä olemassa.

Lopulta he tulivat noidan linnalle.

Oli syytä olla varovainen ja etsiä takaovi, josta luikahtaa salaa linnaan.

Katossa olevat ansat sai juuri ja juuri väistettyä, kun kulki oikein kumarassa.

Varovainen kurkistus ennen hirviön luolaa...

Hirviö melkein nappasi Magdaleenan , mutta onneksi lapset olivat nokkelia ja varovaisia.

Ja lapset löysivät Barbien, joka ilahtuikin kovasti nähdessään rohkeat pelastajansa.

Pelastettuaan Barbien lapset juoksivat äkkiä turvaan Keijukaupungin liepeille, missä Barbie onnellisena söi eväitä kanssamme. Aurinko paistoi ja vesi liplatti. Isä tuli autolla hakemaan pelastuspartion kotiin, sillä lapset olivat seikkailun tiimellyksessä joutuneet kauemmaksi kotoa, kuin koskaan ennen ja pelastuspartiolaiset alkoivat olla jo väsyneitä.

Ja he elivät elämänsä onnellisena seuraavaan päivään asti, jolloin he alkoivatkin kärttää isältä ja äidiltä uutta seikkailua, mutta isäpä ja äitipä eivät luvanneet mitään, sillä parhaat seikkailut tulevat täytenä yllätyksenä. ;)

 

Hauskaa vappua lapsille

Hauska vappu ei tarkoita aina lapsille samaa, kuin aikuisille. Aikuiset tekevät sen valinnan, kenellä on hauska vappu. Meidän perheen valinta on lapset.

Aikuisten hauskaan vappuun kuuluu usein rentouttavien alkoholipitoisten juomien nauttiminen, mässäily, leipäily ja hengailu saman ikäryhmän edustajien kanssa, mutta lapsille se ei ole hauska vappu. Kun aikuiset juovat tai käyttävät huumeita, heidän ajantajunsa ja huomiokykynsä heikkenee ja vaikka he olisivatkin iloisia, he eivät käyttäydy omista luuloistaan huolimatta turvallisesti. Jos lisäksi kännipäissään tulee hieman pientä väittelyä, mitä tuskin seuraavana päivänä muistaa, lapsipa saattaa muistaa sen lopun ikäänsä. Ei ehkä mainitse siitä koskaan, ei ehkä halua muistaa sitä, mutta muistaa kyllä. Niin muistan minäkin lapsuudestani, vaikka vanhempani eivät arjessa koskaan alkoholia käyttäneetkään, suvun yhteisistä grillijuhlista ja juhlapyhien vietoista jäi pelokas, yksinäinen ja hätääntynytkin mielikuva. Vähän hylätty tunne jäi myös niistä juhlapyhistä, joita vietin mummolassa. Mummo oli kiva, mutta tiesin, että en sopinut tänäkään juhlana vanhempieni kalenteriin. Kavereiden vanhempien juhlakalenteriin usein lapset mahtuivat, joten ehkäpä mukana oli jonkin sortin erilaisuuden tunnetta tai kateuttakin.

Kun me saimme ensimmäisen lapsemme, oli aivan selvää, että minun kalenterini juhlapäiviin sopii lapset ja niinpä tämän vuosituhannen vaput ovatkin koostuneet simasta, serpentiineistä, munkeista, vesisodasta, perheleffasta, dippikastikkeesta, iltasaduista ja lautapeleistä. En muuten tunne menettäneeni mitään. Olen ehkä tehnyt paljon lasten eteen, mutta nyt jo usean lapsen kasvettua isommaksi, työtaakkani on pienempi ja pelkkä ilo suurempi.

"Söittekö te aamupalaksikin munkkeja?", aiheutti nuoremmissa lapsissa tänä aamuna naurun remakan ja joitain merkitseviä katseita toisiinsa. Aamupäivä vierähti sitten isoimmilta lapsilta vesi-ilmapalloja täyttäessä. Niissä on yllättävän kova homma, mutta työ palkittiin, kun takapihan vesisota alkoi.

 

 

Tällä kertaa itkuilta säästyttiin ja vuorossa oli vain naurua pihan täydeltä, kunnes lähes siniset  pikkuprinsessat kalisivat saunaan sulamaan. Pojat olivat kastuneet vähemmän, koska heidän hallussaan oli vesi-ilmapallojen loputtua puutarhaletku.

 

Kun isoveli otti järeät aseet käyttöönsä, Magdaleena nauroi niin, että kyyneleet tulivat silmiin. Kuka sanoo, että hauskin aika vesisodalle on kuuma kesäpäivä..?

 

Saunan jälkeen söimme isän paistamia pihvejä, uusia perunoita ja aivan ihanaa salaattia. Taidan laittaa salaattiohjeen tähän:

 

Magdaleenan vappusalaatti

 

Jäävuorisalaattia

Tuore ananas pilkottuna pieneksi

Puolikkaita kirsikkatomaatteja

Pihlajan nuppuja tai ihan pieniä lehtiä

 





Mikä onkaan parempaa huumetta äidille, kun katsoa onnellisia nauravaisia lapsia selvinpäin.

 

Nyt pitääkin alkaa valmistautumaan illan elokuvaan Disneyn lentokoneisiin. Karkkia, sipsiä, vesimeloonia, suklaata ja jännittyneitä onnellisia pikkuihmisiä isompien ihmisten kainalossa.

 

Hyvää vappua!