tiistai 2. elokuuta 2016

Naapurin tyttö

Naapurissa asuu ainoastaan yksi tyttö. Hän on sellainen iloinen ja juttelevainen. Hänellä on paljon kavereita ja meidän Magdaleena oli yksi heistä. Sitten yhden kerran.

Yhden kerran Magdaleena oli kertonut naapurin tytölle salaisuuden. Sen kaikkein suurimman salaisuuden; sen että hänellä on pippeli. Naapurin tyttö ei ole sen jälkeen leikkinyt enää koskaan Magdaleenan kanssa. Siitä on jo monta kuukautta. Hänellä on paljon sellaisiakin ystäviä, joilla ei ole pippeliä. Magdaleena sanoi, ettei enää koskaan kerro kenellekään. Ei kenellekään.

11 kommenttia:

  1. Auts. :/ Vähän surkean oloista hyljätä leikkikaveri tällaisen takia... Toisaalta mietin melko paljon, mitä lapsen päässä liikkuu, kun saa tietää ystävänsä sukupuolikokemuksesta jotain tällaista. Tiedän itse, miten reagoisin, koska minulla on tietoa (ja omakohtaista kokemusta) asiasta. Lapsella ei tietenkään ole ollut yhtä paljon aikaa oppia elämästä, joten siksi kiinnostaa, mitkä motiivit ovat taustalla. Yleensä lapset ovat kuitenkin melko avoimia monen asian, myös leikkikavereiden, suhteen. Ehkä taustalla on pelkoa itselleen vieraan asian edessä, tai jostain on tullut käsitys, ettei poika ja tyttö voi olla kavereita (eikä ole tietoa sukupuoli-identiteetin tärkeydestä ihmisen määrittelyssä sukupuoleen)... tai asia, jota en haluaisi ajatella mahdollisuutena: Lapsi on vartavasten opetettu suhtautumaan näin.

    Käsitykseni mukaan Magdaleena elää pitkälti "stealth" transtyttönä. Stealthinä elämisessä ei ole mitään vikaa, mutta toivoisin Magdaleenan kuitenkin saavan myös hyviä kokemuksia ulostulon kanssa silloin kun hän kokee ulostulolle olevan tarvetta. Ensimmäisen kokemuksen huonous varmasti horjuuttaa kenen tahansa halua yrittää uudestaan, mutta toivon, ettei se vaikuta Magdaleenan arvostelukykyyn liiaksi... Luottamuksen arvoisia ihmisiä kuitenkin on aina olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magdaleena mietti eilen, että muistaakohan naapurin tyttö enää, mitä hän silloin sanoi. Lohdutin, ettei varmasti muista. Magdaleenan perhe on onneksi luottamuksen arvoinen... Ja mummi ja kummitäti ja kaikkien perhetuttujen lapset myös.

      Poista
  2. Voi miten surullista. Mutta hienoa että Magdaleena uskalsi. Toivottavasti uskaltaa jatkossakin olla juuri sitä mitä on. Vaikka ei varmasti ole helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magdaleena uskaltaa olla juuri sellainen iloinen pieni tyttö, kuin hän oikeasti onkaan, mutta ei juuri pidä pikkuhousujensa sisällöstä puhumisesta varsinkaan vieraille, mutta kukapa sellaisesta pitäisi ja kenelleppä pikkuhousuasiat kuuluisivatkaan? :)

      Poista
  3. Paljon paljon voimia ja kaikkea parasta Magdaleenalle <3 Olen monta kertaa tätä blogia lukiessani liikuttunut ilosta, mutta tämä postaus teki surulliseksi. Magdaleenalle terveisiä aikuiselta transmieheltä, että hienoa että uskalsi kertoa suurimman salaisuutensa, se nimittäin vaatii aikuiseltakin rohkeutta. Mutta haluan lähettää myös toivoa: minulle on käynyt aina hyvin, kun olen salaisuuteni kertonut, ehkä siksi että kuulijalla on entuudestaan ollut tietoa asiasta. Mietin, voisiko olla mahdollista että te vanhemmat voisitte jutella kaverin ja/tai hänen vanhempiensa kanssa tästä asiasta. Koska kuten Veloxization kommentoi, voi olla että naapurin tyttö saattoi ymmärtää asian hiukan väärin.

    Kerro Magdaleenalle puolestani, että sen perustella, mitä täältä olen lukenut, hän on ihana tyttö eikä hänen tyttöyttään voi kukaan ottaa häneltä pois! Ja vaikka transsukupuolisen ihmisen elämässä voi olla vaikeita asioita ja surullisia päiviä – kuten olen ymmärtänyt Magdaleenan kohdalla olleen ja kuten on omassa elämässänikin käynyt – siinä tulee olemaan nyt ja tulevaisuudessa niin paljon hyvää, että kannattaa suunnata sitä kohti.

    Kiitos myös koko blogista ja siitä että Magdaleena saa olla teidän perheessänne oma itsensä! Vaikka se paikoin herättää minussa kateutta – aloin itse elää miehenä vasta lähempänä kahtakymmentä ikävuottani – se tekee minut ennen kaikkea hyvin hyvin onnelliseksi. On ihanaa että on olemassa translapsia, jotka eivät joudu odottamaan teini-ikään tai aikuisuuteen saadakseen olla omia itsejään. Kaikkea hyvää koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisinpa suonut sinulle lapsuuden poikana, jos olisit ollut omani. Vanhemmat usein pelkäävät jostain syystä niin paljon kiusaamista, että yrittävät sovittaa lapsensa väärän malliseen muottiin, tajuamatta sitä, miten paljon pelkkä pienen pieni kivikin voi hiertää kengässä. Näistä asioista pitäisi voida puhua julkisesti, muuten useimmat vanhemmat eivät keksi mitä heidän pitäisi tehdä ja miten heidän pitäisi kasvattaa erilaisen sukupuolikokemuksen omaava lapsensa. Ja useimmat tavallisen sukupuolikokemuksen omaavat vanhemmat, eivät ymmärrä edes kertoa ihmisten erilaisuudesta lapsilleen ja miten heidän lapsensa silloin voisivat olla suvaitsevaisia. Miten... jos eivät tiedä?

      Poista
  4. Surullinen juttu :( Magdaleenalle toki ikävää, mutta ehkä myös hämmentävä sille naapurin tytölle. Ehkä hänelle ei ole kotona kerrottu ihmisten erilaisuudesta, ehkä hänellä ei ollut osaamista suhtautua asiaan. Jos ei aikuisilla ole, niin tuskin kaikilla lapsillakaan.

    En toki tiedä koko tarinaa, mutta itse ehkä haluaisin jutella naapurin lapsen ja vanhemman kanssa myös tuossa tilanteessa, ettei asiasta jäisi mitään närää eikä väärinymmärrystä. Toisaalta ymmärrän jos tyttösi ei halua aiheesta muille puhuttavan, koska asia kuitenkin hänen asiansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina jatkuu edelleen... Naapurin tyttö oli ilmeisesti kertonut muille kylän lapsille asiasta ja meille tuli sitten käymään eräs näistä tiedon saaneista. Tämä tyttö oli kymmenen vanha ja myös meillä jo monta vuotta leikkinyt. Hän oli hokenut Magdaleenalle: "Tyttö, poika, tyttö, poika, tyttö... POIKA! Hähää." Me aikuiset emme olleet kuulleet tätä. Lisäksi uidessa tämä tyttö oli sukeltanut Magdaleenan luokse uimalasien kanssa ja yrittänyt katsoa Magdaleenan housuihin. Tälle tytölle Magdaleenan isompi sisarus lähetti viestiä ja yritti soittaa. Ei vastausta. Magdaleenan isä soitti tytön isälle ja lähetti viestiä housujen koskemattomuudesta... Ei vastausta. Toisaalta en tiedä, mitä olisin vastannut tai mitä Magdaleenan isä olisi vastannut, jos vanhemmat olisivat olleet puheissa meidän kanssamme ja kysyneet suoraan sukupuolesta. Itselleni valehteleminen on todella vaikeaa, mutta en oikein myöskään voi tulla Magdaleenan puolesta kaapistaan ulos. Jos hän haluaa pitää asian salassa, hänen toivettaan on mielestäni kunnioitettava. Monimutkaista, vaikeaa... ja pelottavaa, kun kenelläkään ei ole valmiita vastauksia. On vain spekuloitava ja kokeiltava sokkona kepillä tietä ilman mitään tietoa, minne se lopulta johtaa.

      Poista
    2. Hmm... olisiko se röyhkeää, jos sukupuolesta suoraan kysyttäessä ohittaisi kysymyksen jollain penseällä ja sarkastisella kommentilla, vihjaten, että pitää kysymystä tyhmänä/irrelevanttina/epäkohteliaana? Tai sanoisi "Madgaleena on ihan tavallinen tyttö" selittelemättä asiaa sen kummemmin ja puhumatta sukupuoliasioista sen enempää ja palaamalla alkuperäiseen keskustelunaiheeseen häiritsevästä käytöksestä ja kiusanteosta?

      Poista
  5. Tämä ei toivottavasti ole enään ajankohtaista, mutta..

    Toki translapsen kanssa asia on monisyisempi, mutta mielestäni näissäkin asioissa voi käyttää periaatetasolla samoja käytäntöjä kuin seksuaalisuudestakin puhuessa lapsille. Eli uikkarin alle jäävät asiat ei kuulu kenellekään muulle kuin asianosaiselle eikä niihin liittyviä salaisuuksia ole kenenkään ulkopuolisen kanssa. Kun nämä asiat sanottaa lapselle on hänenkin helpompi tehdä itselleen parempia päätöksiä hankalissa tilanteissa.

    Lähinnä jos tarvitsee muiden vanhempien kanssa keskustella niin mielestäni tämä on ihan riittävä tarkkuus, lapset tunnetusti puhuu ihan mitä sattuu joten se että joku tyttö sanoo hänellä olevan pippeli ei välttämättä tarkoita yhtään mitään. Tai vaikka tarkoittaisikin niin ei sitä koko kylän tarvitse tietää, etenkin jos Magdaleena ei ole asian kanssa todellakaan mitenkään sujut.

    Mitä pippelin hyväksymiseen muuten tulee, luulen että tämä olisi asia jossa Magdaleena saattaisi hyötyä ammattilaisavusta. Nykytilanteessa hänellä kuitenkin on edessään vielä ainakin kymmenen vuotta kyseisen elimen kanssa joten jos se aiheuttaa jo nyt selkeää epämukavuutta niin asiantunteva psykologi tms voisi oikeasti olla hyvä vaihtoehto niin hänellä olisi paikka josta saada tapoja käsitellä näitä tunteita.

    Tietenkään tälläistä ammattilaista ei helpolla löydy, ainakaan sellaista joka olisi valmis lapsen ottamaan asiakkaakseen koska suurin osa Suomen transhoitoasiakkaista on täysi-ikäisiä, mutta ehkä asiaan kannattaisi tutustua koska teini-ikä ja kehon muutokset ovat kuitenkin jo melkein nurkan takana. Onneksi pojilla alkaa biologisesti murrosikä myöhemmin, jos Magdaleena olisi FtoM alkaisivat rinnat kasvaa pahimmillaan jo parin vuoden kuluttua nyt on pelivaraa ainakin pari vuotta enemmän.

    Ammattilaiskontakti voisi myös auttaa siinä että voisitte oikeasti päästä pilotoimaan hormoniblokkereita, vaikka Suomessa ei ole niitä virallisesti käytössä olen ollut todistamassa muutaman muun lääkityksen kanssa että hyvin moni ei virallisesti mahdollinen asia on mahdollista jos vain on riittävän vahva ja ammattipätevä tiimi asiaa perustelemassa ja tarkkailemassa.

    VastaaPoista
  6. Tällä hetkellä pippeli ei oikeastaan haittaa Magdaleenaa. Hänen sukupuolikäsityksensä ja identiteettinsä tyttönä ei ole riippuvainen sukupuolielimistä, mutta tilanne saattaa muuttua myöhemmin. Siksi on ehkä parempi, että emme vie häntä ammattiauttajan luokse vielä nyt. Ettemme tule vahingossa hämmentäneeksi soppaa turhanpäiten.

    Kyllä kutosella tai seiskalla olisi viimistään olisi hyvä päästä kokeilemaan blokkereita. Toivon kovasti, ettei hoitojen saanti vaadi ulkomaille muuttoa, koska suuressa perheessä järjestelyjen määrä olisi loputtoman tuntuinen urakka.

    VastaaPoista