keskiviikko 17. elokuuta 2016

Onko Magdaleena psykiatrinen tapaus..?



Meillä on tuolla olohuoneessa kavereiden kanssa hyvin toimeen tuleva iloinen koululainen, joka on noin keskiverto oppilas, lempeä ja kiltti. Hänen elämänasenteensa on valoisa, mutta kyllä hän osaa tunteitaankin ilmaista. Hän osaa marssia vihaisena huoneeseensa ja paiskata ovensa kiinni... ja tulla puolen tunnin päästä sitten sopimaan ja halaamaan. Hän rakastaa kaikenlaisia suloisia pieniä eläimiä ja isona hän aikoo perustaa kukkakaupan. Hän on tasapainoinen ja normaali lapsi, paitsi viranomaisten kantilta katsottuna:

-Hänellä on pojan kromosomit ja sukuelimet, mutta hän toimii, käyttäytyy ja tuntee itsensä tytöksi.

-Hänet on sijoitettu meille pikkuisena vauvana, mutta se ei vaikuta mitenkään rakkautemme määrään tai laatuun.

-Hänen kehityksensä laahasi kaukana muiden perässä, ennen kuin opimme näkemään hänet tyttönä, mutta sittemmin hän otti muut taidoissa kiinni ja on nyt perin keskiverto lapsi.


Hänen kehitystään on seurattu tähän asti neurologisen puolella, mutta nyt saimme sekä iloisia uutisia, että hieman hämmentäviä myös.

Iloinen uutinen oli se, että hänen kehitystään ei tarvitse enää seurata. Hän on taidoiltaan tavallinen lapsi.

Huono uutinen on hänen tuntemuksiensa sairaalloisuus. Neurologi nimittäin soitti ja sanoi, että Magdaleena siirretään lastenpsykiatrian puolelle.

Kysyin miksi?

Neurologi ilmoitti syyksi poikkeavan sukupuoli-identiteetin.

Vastasin neurologille, että lapsille ei ole olemassa asiaan erikoistuneita lääkäreitä ainakaan eteläisessä Suomessa, emmekä mene kenenkään koekaniineiksi, koska meillä ei ole mitään ongelmia.

Oli kuulemma muitakin syitä.

Kysyin mitä?

Neurologi sanoi: "Kun lapsenne on sijoitettu ja se on iso riskitekijä!"

Vastasin hänelle: "Sijoitus ei ole riskitekijä, vaan sijoitus on suojaava tekijä. Olemme olleet silmän alla ammattimme takia vuosikaudet, emmekä ole saaneet ensimmäistäkään kertaa nuhteita lastemme hoidosta."

Neurologi jatkoi: "En minä sitä tarkoittanutkaan! Olette hyvin hoitaneet Magdaleenaa, mutta kun kehityksessäkin on ollut pulmia."

Vastasin: "Juurihan sanoit, että hän on tällä hetkellä aivan normaali, iloinen ja tavallinen lapsi?"

"Niin, mutta kun tätä sukupuoli-identiteettiasiaa pitäisi käsitellä! Minä en ainakaan tiedä asiasta mitään!" Neurologi lopulta kakisti.

"No, jos te ette tiedä asiasta mitään, niin ottakaapa yhteyttä Transtukikeskuksen sosiaalipsykologiin. Hänellä on pitkä kokemus ja asiantuntemusta auttaa." Kerroin ja annoin nimen hänelle.

Neurologi oli tyytyväinen, kunnes hänelle selvisi, että kyseessä on Setan toimipiste. Setaan hän ei kyllä voi mitenkään olla yhteydessä, mutta kysyi saako hän konsultoida asiassa lastenpsykiatria. Olin jo melko kyllästynyt keskusteluun ja annoin hänelle luvan konsultoida psykiatria, mutta nimettömästi; Olen jo oppinut olemaan hieman varpaillani.

Puhelun jälkeen nojasin pitkään terassin kaiteeseen ja tuijotin tyhjyyteen. Näistä asioista tiedetään jo jonkin verran, mutta olen täysin hämmästynyt siitä, että tieto ei ole saavuttanut ammatti-ihmisiä sitten yhtään.

Vain vajaan viikon päästä tästä tyhjentävästä puhelusta, sain transtukikeskukselta viestiä. Olin kysellyt jo ennen kesälomia blokkerihoidoista ja sainkin nyt aika hyvän tietopläjäyksen siitä, missä tällä hetkellä mennään. Blokkerit viivästyttävät murrosikää siihen saakka, kunnes lapsi voi olla varma, mitä sukupuolta hän varmasti on. Jos blokkeri-hoidon lopettaa, murrosikä tulee normaalisti ja nuori saavuttaa normaalin hedelmällisyyden. Sain myös muutaman yhteystiedon, joihin voisin olla yhteydessä. Lähin yhteystieto vei Tampereen EVAn nuorisopuolen psykiatrille. Selitin lyhyesti tilanteemme sähköpostissa, kertomatta sen enempää, mitä olen tässä blogissakaan kertonut, mutta toki melkoisesti tiivistettynä. Sain melko nopeasti vastauksen.

Psykiatri ei voinut puhua sähköpostilla yksittäisestä tapauksesta, mutta mielipiteitään pystyi esittämään silti. Hänen näkemyksensä mukaan tämän lapsen täytyy olla varmasti jo hoidossa psykiatrisella puolella tai perheneuvolassa. Jäin tuijottamaan tässä kohtaa ulos ikkunasta pitkäksi aikaa.

"Ai miksi?", mietin. "Miksi iloinen ja täysin ongelmaton peruslapsien keskivertolapsi olisi hoidossa psykiatrisella tai perheneuvolassa?"

Jatkoin kuitenkin lukemista. Olin kertonut, että hän ei halua kertoa syntymäsukupuolestaan ulkopuolisille ja että tuemme häntä tässä asiassa. Psykiatri oli tähän vastannut sananmukaisesti näin: "Täydellinen asian kieltäminenkään ei tue psyykkistä kehitystä." Jäin miettimään, että emmehän me kiellä asiaa! Päinvastoin... puhumme asioista oikeilla nimillä useastikin ja usein mukana juttelussa on muitakin perheenjäseniä tai vaikkapa kummitäti, joka on Magdaleenan luottohenkilö.

Tuemme vain lapsen päätöstä olla kuka hän on ja hänen oikeuttaan pitää joitain asioita omana tietonaan. Onko se väärin? Mitä meidän pitäisi sitten tehdä? Sanoa hänelle, että sinä et ole totta? Sanoa, että sinä haluaisit olla tyttö, mutta oikeasti sinä olet poika; niinkuin Kotkalainen lastenneurologi neuvoi meitä aikanaan. Tukisiko se sitten paremmin lapsen psyykkistä kehitystä? Mitä luulette, että kävisi lapseni psyykkiselle kehitykselle, jos minäkin alkaisin kylvää epäilyksen siementä lapseni mieleen vai ajattelikohan psykiatri, että sitten hän oivaltaisi olevansa ihan tavallinen poika? Alettaisiinko sitten käyttämään sitä syntymänimeä ja ostettaisiin kaupasta siniset vaatteet kouluun?

Psykiatri kirjoitti myös näin: "Jos lapsen kokemus ei puberteetin myötä muutu, alueenne asiantuntijat voivat tehdä meille lähetteen. Diagnoosia ei voi tehdä etukäteen, koska lapsuudessa alkaneessa sukupuolidysforiassa mahdollinen transsukupuolisuuden diagnoosi vahvistuu nimenomaan puberteetissa." Sydän jätti yhden lyönnin lyömättä, kun luin tämän lauseen. Maailmalla on siis käytössä murrosikää jarruttavia blokkereita, joiden saamisesta tulevaisuudessa kyselin tältä alan ammattilaiselta. Ja tämä oli siis vastaus. Pitääkö Magdaleenan antaa kasvaa ensin 185cm pitkäksi? Pitääkö antaa hänen äänensä madaltua? Pitääkö hänellä olla leveät hartiat, aataminomena ja partakarvat ennen kuin hän voi tietää, haluaako hän olla mies vai nainen?

Vaikka lapsi saisi blokkereita, jotka jarruttavat murrosikää, se ei vaikuta hänen aivojensa kehitykseen millään tavalla. Blokkerit voi aina lopettaa ja antaa murrosiän tulla, jos lapsesta alkaa tuntua siltä. Ja miksi en muka hyväksyisi lapseni mielen muuttumista toista kertaa? Miksi hän ei uskaltaisi sanoa asiaa uudestaan? Hyväksyinhän sen jo kerran aikaisemminkin. Jos lapseni ei ennakko-odotuksista huolimatta ole psykiatrinen tapaus, pitääkö hänestä tehdä sellainen vain siksi, että hän sopisi psykiatrien muotteihin?

Onneksi sain toisenkin sähköpostiosoitteen. Se on oikeastaan viimeinen toivoni Suomessa. Kirjoitan siihen huomenna tai ensiviikolla.

Niin ja tiedän, että tuhannet suomalaiset transnuoret käyvät tälläkin hetkellä läpi nykyään tarpeettomia vääränlaisia kehon muutoksia. Heistä tulee ihan yhtä naisia tai miehiä myöhemmin, kuin kenestä tahansa muustakin. Nainen voi olla pitkä, partakarvat voi korjata laserilla pois, aataminomenan voi höylätä, ääntäkin voi muuttaa terapeutin avustuksella... Tiedän myös, että monet pärjäävät ihan hyvin ja jopa todella hyvin aikuisena, nuorena kokemastaan tuskasta huolimatta, mutta tiedän myös, että moni transnuori on ensimmäisen murrosikänsä kynsissä kärsinyt valtavasti ja jopa tappanut itsensä. Mielestäni tarpeettoman kärsimyksen aiheuttaminen on väkivaltaa ja juuri sellainen järjestelmämme tällä hetkellä on: Väkivaltainen murrosikäisille transsukupuolisille nuorille. Järjestelmämme murjoo nuoriemme ruumiita ja koettelee heidän psyykettään usein sairastumiseen ja joskus jopa kuolemaan asti. Ei auta ollenkaan, vaikka osaamme korjata jälkikäteen vahingot. Se ei oikeuta aiheuttamaamme kärsimystä.

Mutta nyt meidän pieni koululaisemme on tehnyt kotiläksynsä. Kohta syömme yhdessä mustikkajuustokakkua ja painumme pihalle rakentamaan leikkimökkiä. Sisältä maalaamme leikkimökin keltaraidalliseksi, jotta vaaleanpunaiselle allerginen pikkuvelikin voi leikkiä mökissä turvallisesti.

 Onneksi ollaan vielä tässä ja nyt;
vahvasti kiinni turvallisessa lapsuudessa.


38 kommenttia:

  1. Kuinka moni cis-sukupuolinen lapsi on liian nuori tietämään sukupuolensa? Miksi heidän sukupuolikokemusta ei kyseenalaisteta ja transsukupuolisen lapsen kyseenalaistetaan? Onneksi jaksat taistella Magdaleenan puolesta.

    VastaaPoista
  2. Magdaleena leikkii pari vuotta nuoremman tyttäreni kanssa. Heidän mielikuvitus on loihtinut jo maailman, jota me aikuiset emme nä. Välillä tanssitaan, sitten lattialla juoksenteleekin jo koiria joista yksi on eläinlääkäri. Herkutteluhetki samalla kun aikuiset juovat kahvit. Jututan Magdaleenaa kouluasioista - aikuset ovat sellaisia, kyselevät kummia. Saan vastauksia ja hymyn. Sitten onkin jo taas kiire leikkimään. Kun on lähdön aika kummityttöni juoksee luokseni, halaa pitkään. Tytärtäni harmittaa, miksi Magdaleenan pitää jo lähteä - nähdään taas pian!

    Tiedän kummityttöni historian ja hänen vanhempiensa huolen. Minun on mahdoton ymmärtää miksi terveydenhuolto haluaa tuoda tuon iloisen koululaisen elämään huolia. En pysty ymmärtämään mikä tuossa kahdeksanvuotiaassa olisi sellaista, että hän tarvitsisi psykiatria. Onko lapsella oltava ongelma vain koska lääkäri on sitä mieltä, että hänellä on pakko olla ongelma? Voimia Magdaleena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheisten tuki onkin ollut korvaamattoman arvokasta! Kiitos tätä kautta, jos en ole sitä muuten muistanut sanoa! Teidän perheenne on yksi niistä muutamista turvasatamista, joissa Magdaleenan on välillä helppo piipahtaa ihan omana itsenään historioineen päivineen! Usein jos otan kuvan Magdaleenasta, hän saattaa kysyä: Lähetätkö sen kummille? Tai lähetätkö sen mummille? Kummi, mummi ja ope ovatkin ne tärkeimmät roolimallit kodin ulkopuolella. <3

      Poista
  3. Aivan! Kuinka monelle cis-sukupuoliselle lapselle aikuiset sanovat, että hänen sukupuolikokemuksensa on väärä tai vasta muodostumassa. "Et voi vielä tietää" - lausahdus, jota sukupuoltaan totutulla tavalla ilmentävien cis-sukupuolisten lasten ei tarvitse kuulla. Yhteiskuntamme roikkuu yhä tänäkin päivänä tiukan kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän varassa. Juuri tämä syväänjuurtunut ajattelu ja "normaaliuden" kapea käsite nähtävästi oikeuttavat kohdistamaan transsukupuolisiin tätä rakenteellista väkivaltaa. Koskahan yhteiskunta on valmis myöntämään, ettei transsukupuolisuus ole mielenterveysongelma, eikä ihmisen sukupuoli ole yhtäkuin jalkovälin genitaalit? Tätä odotellessa, Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä pointti! Ei kukaan ole koskaan kyseenalaistanut cis-lasteni sukupuolikokemusta..!

      Poista
    2. Voi jeesus. Ehkä vaikka sen takia, että cisihmisten ei tarvitse käydä läpi vaarallisia hoitoja, tulla hedelmättömiksi jne. voidakseen elää identiteettinsä mukaisessa sukupuolessa. Ei biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti vaihtele toisistaan riippumattomina. Lapsen sukupuoli-identiteetin häiriöt voivat olla, ja useimmiten ovatkin, jotain muuta kuin transsukupuolisuutta.

      Mielestäni kaltoinkohtelette lastanne tuputtamalla tätä transsukupuolisuutta. Käypä lukaisemassa vaikka Musta orkidea -blogia ja kommenteista erityisesti Wanha Ämmä -nimimerkin juttuja. Tässä alkuun: http://mustaorkidea.blogspot.fi/2016/10/leikkausoperaatio-ei-ole-huviretki.html

      Ajattelisitte lapsen parasta ettekä menisi tähän sairaaseen transideologiaan mukaan... Tuhoatte vielä lapsen elämän.

      Poista
  4. Suosittelen ottamaan yhteyttä Trasekiin ratkaisun löytämiseksi. :)

    VastaaPoista
  5. Tuhahtelin ja pudistelin päätäni tätä tekstiä lukiessa. On kyllä kummallinen käsitys. "Juu, nykyiset sukuelimet aiheuttavat lapselle dysforiaa, voivoi. Ottakaa vielä äänenmurros ja parrankasvu mukaan, niin nähdään, onko tarpeeksi dysforiaa." Sanoisin, että se vain säästäisi sairaanhoidon kuluja, jos murrosikä vain blokattaisiin väliaikaisesti. Ei missään sairaustapauksessakaan odoteta, että potilaan tila heikkenee ennen kuin hoidetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sen sijaan kiistatta intersukupuolisten lasten vanhempia painostetaan jopa kosmeettiseen kirurgiaan... Järjestelmä on ihan pimeä! Toisia pakotetaan hoitoon ja toisille hoidon saaminen tehdään hyvin vaikeaksi. Miksi..? :/

      Poista
  6. Mä joskus (oho, vuosi sitten!) kirjoitin miten mua liikuttaa ja tekee mieli ottaa lakki pois kun nään miten valtavalla rakkaudella oot hoitanut lapsen asioita... ja huomasin nyt kirjoittavani vähän samanlaista viestiä.

    Täs oli loistavaa tää sun kriittisyys ja voima millä hoidat asioita. Sulla on järki päässä, suuri sydän ja oot aikaisin liikkeellä etsimässä vastauksia tärkeisiin kysymyksiin. Paitsi että oot hyvä kuuntelemaan mistä puhutaan, osaat kans sanoa asiat voimakkaasti ja niin kuin ne on. Se totuus on tosi tärkeää sanoa, että sijoitus on suojatekijä. Oot mahtava. Neurologilla on oma rajallinen ammatillinen osaamisalueensa, mistä syystä hän ei välttämättä ymmärräkään sosiaalialaa tai identiteettikysymyksiä.

    Toi blokkerien saatavuus Suomessa on tosi kiinnostava ja tärkee asia, josta haluisin kuulla lisää.

    "Poikkeava" on kans... mielenkiintoinen sanavalinta neurologilta. Kun puhutaan sukupuoli-identiteetistä ja sukupuolen ilmaisusta, jotka ovat valtavia monivivahteisia kokonaisuuksia, ei ole reilua sanoa että yksi ryhmä olisi epänormaali tai poikkeava.

    Ehkä psykiatriseen hoitokontaktiin ohjaaminen tai sen suositteleminen tässä järjestelmässä johtuu siitä, että ei osata tehdä muuta ja jos joskus tulevaisuudessa nuori mahdollisesti haluaa korjausprosessia, hoitojen saaminen tai henkilötietojen muuttaminenkin edellyttää tietynlaista diagnoosia.

    Pohdin tässä, että mullakin on oma (heikonlainen) sukupuoli-identiteetti, mutta sitä ei tarvitse tutkia missään.

    Sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen ovat eri asioita, mutta on niillä yhtymäkohtiakin.

    Mun oma näkökulmani on se, että oon 27-vuotias murrosiästä ihan ookoosti selvinnyt homomies ja tuntuisi erittäin kummalliselta, jos olisin vaikka peruskoulussa kertonut terkkarille tykkääväni pojista ja että se on mulle iloinen asia, jonka haluan pitää salassa, ja mut olisi siitä syystä ohjattu lastenpsykiatriselle.

    Tai hei.

    Voisko tässä ajatella sellaista näkökulmaa, että erilaisuus ei ole aina pelkästään iloinen asia ja ei tunnu aina pelkästään hyvältä, joten olisi hyvä, että negatiivisista tuntemuksista voisi puhua jossain?

    Ehkä sukupuolidysforia ei tee ihmisestä psykiatrista "tapausta", mutta jos ne tunteet joskus kasvaa, niitä pitää oppia tulkitsemaan ja käsittelemään itse.

    En mä tiedä voiko sukupuoli-identiteettiin erikoistumattomat ihmiset hyvinvoivalle koululaiselle perheneuvolassa tai lastenpsykiatrisella valmentaa tai etukäteen opettaa mitään sellaisia taitoja keskusteluun ja tunteiden käsittelyyn mitä ei rakastavassa kodissa muutenkin oppis, mutta tuli vain mieleen tääkin näkökulma, että vaikka asiat on monesti iloisia ja itselle hyvin selviä, joskus ahdistaa.

    Kiva ettei ihan joka päivä. Niin juu! Halusin onnitella siitä, että ikätoverit on saatu kiinni. :)

    Ja on todellakin oikein, että tuette lapsen tahtoa kertoa asiasta kenelle hän itse haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältä blogista, ystäviltä ja transtukikeskuksesta saatu tuki pitävät mun pään pystyssä silloinkin, kun hetken verran tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. KIITOS LÄMPIMISTÄ SANOISTA!

      Se miksi en tässä vaiheessa vie Magdaleenaa alalle erikoistumattomalle psykiatriselle puolelle on se, että he eivät voi kuitenkaan antaa trans-diagnoosia ja toisaalta taas Magdaleenalla ei ole mitään muita ongelmia. Magdaleena on ja käyttäytyy ihan normaalin tasapainoisen lapsen tavoin, enkä halua tässä vaiheessa alleviivata Magdaleenalle, että transsukupuolisuus olisi minkäänlainen psykiatrinen ongelma. Kasvatamme Magdaleenaa, kuin ketä tahansa tyttöä, mutta emme välttele aiheesta puhumista perheen kesken, eikä Magdaleena suhtaudu tällä hetkellä omaan ruumiiseensakaan ahdistuksella. Olen opettanut Magdaleenalle, että sukupuolielimet eivät määrittele sukupuolta, vaan aivot ja Magdaleena on sisäistänyt tämän, mutta on myös tietoinen siitä, että suuri osa ihmisistä ei vielä tiedä tätä asiaa ja siksi käytännön syistä pitää mekonalusensa omana tietonaan.

      En tiedä tulevaisuudesta, mutta siis tällä hetkellä Magdaleena ei ole laisinkaan psykiatrinen tapaus. :)

      Poista
  7. Hienoa että taistelet magdaleenan puolesta. Olisihan se hänelle helpompaa, että toiveet tulevasta ulkonäöstä kuunneltaisiin jo lapsena. Kun mitään vahinkoa tästä ei lääketieteellisestikään ole.
    Mutta sijoitusasia tässä varmaan se hankalin asia. Lisää tahoja, joille jakaa tietoa, selvittää, puolustaa, ym. Toivottavasti kaikki jaksaisivat tehdä ratkaisut magdaleenan hyväksi.
    Paljon voimia perheellenne. Teette ihan oikein, kun varjelette hänen lapsuuttaan ja tulevaisuuttaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme sosiaalitoimen kanssa säännöllisesti tekemisissä, koska Magdaleena tosiaan on sijoitettu.

      Sosiaalitoimistoon voisin lähettää täydet pisteet tuesta! Sosiaalityöntekijämme on tuntenut Magdaleenan pienestä pitäen ja on oikein hyvillään, että tyttö on onnellinen ja tasapainoinen. Sosiaalityöntekijä muuten tietää myös tästä blogista ja työstä mitä yritän hiljaa tehdä translasten aseman parantamiseksi! Hän on oikein hyvillään siitäkin!!!

      Poista
    2. Hienoa, että sosiaalitoimen kanssa menee hyvin. Tarkoitin oikeastaan sitä, että sijoitus vaikuttaa juuri näiden muiden yhteistyötahojen kanssa asioimista. Mutta ei sen niin väliä. Pääasia, että Magdaleena on onnellinen ja hänellä on rakastava perhe.

      Poista
    3. Juuri tämän takia olen ihmeissäni perustason vastahankaisuudestasi viedä Magdaleenaa psykiatriselle puolelle. Nämä ovat harvinaisia juttuja, ja viranomais- sekä terveydenhuoltotahot ovat ihan laillisessa vastuussa mahdollisista kämmeistään, on ihan ymmärrettävää että he haluavat varmistaa mahdollisimman montaa kautta että Magdaleenalla on kaikki hyvin. Ihan varmasti tämä transsukupuolisuus on asia joka lisää riskiä moniin ongelmiin, ja itse näkisin että kokemus siitä että psykiatri ei pure olisi vaan lisä Magdaleenan selviytymispakkaukseen.

      Etenkin jos ja kun hän on ihan normaali tasapainoinen tyttö. Miksei sitä voida käydä toteamassa ihan ammattilaisenkin puolesta etenkin jos teidän sosiaalityöntekijännekin puoltaa näkemystänne?

      Tuttavani joutui käyttämään kaikki lapsensa psykiatrin arviossa avioeron jälkimainingeisssa, eksältä tuli sen verran hämärää tekstiä että oli oikeasti ihan hienoa saada mustaa valkoisella siitä että mukulat ovat isällään ihan täysin hyvällä hoidolla ja normaaleja. Ei tarvinnut sitten missään spekuloida eikä selitellä.

      Poista
  8. Käsittämätöntä! :o En olisi ikinä uskonut, että asenteet voivat olla tämän asian suhteen näin aataminaikaisia. Onneksi Magdaleenan murrosikään on vielä muutama vuosi, joten muutoksia saattaa tapahtua myös yhteiskunnassa, mutta toivon kyllä koko sydämestäni, että avarakatseisempia ammattilaisia löytyy jo sitä ennen. Onneksi Magdaleenalla on perhe ja muitakin läheisiä, jotka jaksavat taistella hänen puolestaan. Voimia ja suuri sydän teille kaikille! <3

    VastaaPoista
  9. Onko ulkomailla, esim. Virossa mahdollista saada tarvittavat reseptit, kun asia tulee ajankohtaiseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Saksasta tai Hollannista saattaisi saada..! Toivon toki, että saisimme reseptit Suomesta, mutta mitään varmaa en osaa vielä sanoa. Onneksi XY-kromosomisten murrosikä tulee usein hieman myöhemmin, kuin XX-kromosomisten, joten aikaa selvittelyyn on vielä monta vuotta. :)

      Poista
  10. Olisipa minun vaimollani ollut lapsena sinunlaisesi äiti. <3
    Teet todella tärkeää työtä. Systeemi on tällä hetkellä todella älytön, mutta kyllä isotkin laivat kääntyvät kun niiden on pakko.
    Rakkaita terveisiä Magdaleenalle.

    VastaaPoista
  11. Olen ollut transtutkimuksissa EVA-yksikössä, ja voin kertoa, etteivät asenteet tuosta muutu muuhun kuin negatiiviseen suuntaan luultavasti myöhemminkään. :/ Mikäli on mitenkään mahdollista, älkää olko sinne yhteyksissä. EVA on pilannut aivan liian monen transihmisen elämää ja laittanut odottamaan vuosia tarvittavien hoitojen alkamista, vaikka ne muualla saisi nopeammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos neuvosta! Pysymme poissa EVA:sta! Mitä hyötyä odottamisesta on? Miksi heteroiden sukupuolikokemusta ei kyseenalaisteta koskaan, mutta transsukupuolisten liian usein? Kukaan ei ole ikinä kysynyt minulta: Oletko aivan varma, että olet nainen?

      Poista
    2. Moi, ihan varmasti kyseessä oli vain ajatusvirhe, mutta tarkoitit varmaan "cis-sukupuolisten", ei heteroiden? Asiasta olen täysin samaa mieltä. Tämä on valoisa ja toivoa antava blogi, kaikkea hyvää teille!

      M

      Poista
    3. NO KYLLÄ TARKOITIN! :D Kiitos korjauksesta! :D

      Poista
    4. Kyllä sitä heteroiden sukupuolikokemuksia tölvitään siinä missä muidenkin.

      Ei ihan yks kaks eikä kolme kertaa kun eri ympyröissä oon saanu kuulla kommenttia äijäilystä ja siitä että olenko ihan varma että en oo mies vaikka olen ihan umpihetero nainen.

      Luulen että näihin on vaan helpompi suhtautua kun ei ole pohjalla sitä dysforiaa tilanteesta. Voimia kaikille joilla on.

      Poista
  12. Oletko huomannut, että sinua ja tätä blogia on kritisoitu Musta orkidea-nimisen transmiehen kirjoittaman blogin viimeisimmän postauksen kommenteissa? Bloggaaja itse kirjoittaa niissä seuraavaa:

    "Se, että Magdalenalla on pippeli, ei ole pikkujuttu, eikä sitä voi korjata tuosta vaan. Äiti valehtelee lapselleen niin, että korvat heiluu, ja tämä varmasti vahingoittaa lasta ja kasvaessaan hän vain järkyttyy, kun huomaa, että asiat eivät menekään niin kuin äiti lupasi. Ei hyvä."

    Sekä

    "Huhheijaa.
    Ja mistä ovat Magdaleenan äidin asenteet peräisin? Transtukipisteeltä. Minusta tässä näyttää olevan transaktivistien aivopesun tulos. Jäänkin seuraamaan tätä tapausta."

    VastaaPoista
  13. Kiitos oikein paljon tiedosta!
    Kirjoittajalla taitaa olla kovin paha olla. On tosiaan harmi, että pimpan tekeminen on pikkujuttu, verrattuna siihen miten vaikeaa muutos on toiseen suuntaan. Olen vilpittömästi pahoillani siitä. Onneksi vaakakuppi monella muilla osa-alueilla sitten on transnaisilla ja tytöillä paljon vaikeampaa kuin transmiehillä... helpottaisikohan se kirjoittajan pahaa oloa? Vai auttaakohan mikään?

    Kirjoittalla ei taida olla lasten kasvatuksesta paljoakaan kokemusta?

    Asenteita en ole saanut transtukikeskukselta, vaikka paljon tukea olenkin saanut. He ovat transtukikeskuksella enemmänkin kuuntelevaista sorttia. Olen ajatellut itse ja tutkinut asiaa ja huomannut tämän tavan kasvattaa parhaimmaksi. Olen myös saanut paljon palautetta blogin kautta transaikuisilta.

    Minusta onnellinen lapsuus on hyvin tärkeää ja pidän hyvin tärkeänä myös sitä, että kehodysforia ei liikaa hallitsisi lapsen elämää, vaikka onkin melkein väistämätöntä, että sitä vähän on. Me menemme askel kerrallaan eteenpäin ja puhumme asioista tarkemmin, kunhan Magdaleenan kehityskin etenee. :)

    VastaaPoista
  14. Minusta mustan orkidea blogissa on erittäin hyvin kommentoitu tätä teidän tapausta. Minusta kaiken tarvittavan kertoo se että sinun mielestäsi Suomesta ei löydy riittävän asiantuntevia psykiatreja selvittämään lapsen sukupuolidysforiaa mutta sinä maallikona voit tehdä sen päätöksen että poikalapsi alkaa nyt elämään tyttönä. Sinullako on sitten riittävä asiantuntemus näin radikaalin toimintaan? Transtukipisteen psykologi nyt ei ole ehkä se puolueettomin asiantuntija tässä auttamaan. Onko todella kaikki muut vaihtoehdot käyty läpi vai onko vain tuettu oletusta transsukupuolisuudesta niin että lapsella ei ole enää ulospääsyä tilanteesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magdaleenalla on täysi vapaus olla juuri se kuka hän on. Kyllä minulla olisi totuttelemista, jos hän sanoisi yhtäkkiä olevansa poika. Ihan kuin kenellä tahansa, jonka lapsi kertoo olevansa toista sukupuolta, minä hänet on kasvatettu. Valitettavasti lastenpsykiatreja eikä psykologeja kouluteta Suomessa tutkimaan lapsen sukupuolikokemusta, joten vanhemmat ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita.

      Minulla on muitakin lapsia. En kyseenalaista yhdenkään lapseni kokemusta sukupuolestaan mitenkään. He saavat kaikki kasvaa siinä sukupuolessa, jonka he kokevat omanaan. Suurin osa heistä on sukupuolestaan samaa mieltä kätilönsä kanssa. :)

      Poista
  15. Tuo kyseinen bloggaaja vaikuttaa olevan tekstiensä perusteella lähinnä angstinen teini, jonka jutut ovat luokkaa mitä sylki suuhun tuo ja millä saa uskovaisilta hörhöiltä ja muilta konservatiiveilta eniten peukkuja. En ole itsekään erityisen liberaali enkä allekirjoita kaikkia transaktivistien päähänpistoja sukupuolettomista vartaloista, mutta tuo blogi lähinnä huvitti, kun törmäsin siihen.

    Minusta kasvatat Magdalenaa juuri kuten translasta tulisi kasvattaa. Uusimmat tutkimukset translasten hyvinvoinnista ovat samoilla linjoilla asiasta. Se, että lapsella on pippeli on asia, jolle sinä et voi mitään. Suhtaudut asiaan juuri tuon ikäiselle sopivalla realistisella otteella. Et anna sen määrittää sitä, että hän saa olla transsukupuolinen tyttö, mutta et myöskään pidä häntä pumpulissa asioiden suhteen.

    Jos puhuttaisiin jostain ääripään aktivistista, niin hän ei välttämättä edes kertoisi lapselle, että yhteiskunta liittää kehot ja pimpit ja pippelit sukupuoleen eikä sukupuolittaisi lasta ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta!

      Me yritämme kertoa Magdaleenalle asioista iän mukaisella tavalla aina, kun jokin uusi asia tulee ajankohtaiseksi. :)

      En esimerkiksi kerro kenellekään lapselleni realistisesti heidän biologisten vanhempiensa ongelmistakaan, vaan tasoittelen kauniin sanoin huostaanoton syyt lapselle ymmärrettäviksi ja helposti hyväksyttävään muotoon. Näin toimin muutenkin, en vain trans-asioiden kanssa.

      En halua tehdä kahdeksanvuotiaalle ymmärrettäväksi leikkauksen pelottavia komplikaatiomahdollisuuksia tai kipuja tai kertoa kaikkia transfoobisten tekemiä murhia tai pahoinpitelyitä. Tarkoitus on kasvattaa Magdaleenasta juuri niin tasapainoinen henkilö, kuin mahdollista ja kun hän on valmis, hän kyllä saa tietää pahoistakin asioista tarkemmin iänmukaisesti.

      Ja aika hyvällä alulla muuten olemme kasvatustehtävässämme, vaikka nyt itse sen sanonkin. Voi kun voisin näyttää teille sen iloisen pienen tytön, jonka päivä tulee tänäänkin olemaan täynnä pulkkamäkeä, läksyjä, leikkiä, laulua ja hymyä korvasta korvaan, mutta en voi, koska minun pitää suojata Magdaleenaa tässä kovassa ja ymmärtämättömässä maailmassa. Siksi voin vain kertoa tämän kaiken salanimen takaa ja teidän pitää mielessänne kuvitella minun Magdaleenani.

      Poista
  16. Ihmettelevä sivustakatsoja10. marraskuuta 2016 klo 3.32

    Arvoisa "Magdaleenan" äiti, löysin Tuonen joutsenen blogista allaolevan tekstin, jonka kopioin nyt tähän kokonaisuudessaan, jotta sen sisältö ei varmasti menisi sinulta ohi. Siinä valaistaan hieman sitä, että millainen ruusuinen tulevaisuus "Magdaleenaa" odottaa nykymenolla:
    "Kenestäkään ei tarvitse kasvaa transsukupuolista
    Sukupuolestaan hämmentyneille lapsille tehdään nykyään murrosiän estäviä hormonihoitoja, ja jopa leikkauksia. Luonnolliset biologiset prosessit, jotka tapahtuvat jokaiselle terveelle yksilölle, estetään ideologisista syistä. On käsittämätöntä, ettei moista katsota lapsen pahoinpitelyksi.

    Paavi Fransiskuksen kuherruskuukausi edistyksellisten kanssa päättyi kuin seinään, kun paavi tuomitsi transsukupuolisuuteen yllytyksen koulujärjestelmässä.

    Täytyy sanoa, että olen kerrankin paavin kanssa samaa mieltä: transsukupuolisuuden normalisointi ei kuulu lasten terveeseen kasvuympäristöön. Trans-agendaa on ajettu linkittämällä se keinotekoisesti samaan ryhmään LGB-oikeuksien kanssa, vaikka ensimmäisessä on kyse tyytymättömyydestä omaan kehoon, jälkimmäisissä seksuaalisesta suuntautumisesta. Kyseessä ovat aivan erilaiset ilmiöt, ja mm. räikeän homoseksuaali toimittaja Milo Yiannopoulos on puhunut sitä vastaan, miten trans-agendaa viedään eteenpäin homojen oikeuksien reppuselässä.

    Vaikka suvaitsevaisuusoppi sanoisi mitä, kaikki elämäntavat eivät ole tasaveroisia, eikä niitä sellaisina tulisi lapsille esittää.

    Transsukupuolisena eläminen on monin tavoin raskaampaa kuin oman sukupuolensa hyväksyvänä eläminen. Transsukupuoliset ovat alttiimpia mielenterveys- ja päihdeongelmille, ja heillä on jopa monikymmenkertainen itsemurhariski. Ilman näitä ongelmiakin elämä on vaikeampaa: transsukupuolinen elää usein hautaan saakka epäterveellisen hormonihoidon varassa ja teetättää tuskallisia, peruuttamattomia ja usein tuloksiltaan epätyydyttäviä leikkauksia.
    Leikkaukset ovat kammottavampia kuin useimmat tietävät: miehestä naiseksi vaihtavalle tehdään peräsuolen ja peniksen osista keinotekoinen ontelo, jonka syvyys ei riitä normaaliin yhdyntään. Kyseessä on pinnallinen imitaatio naisen elimistä. Koska "vagina" ei ole oikea, se ei puhdista itseään kuten naisen välineistö, joten ontelosta on säännönmukaisesti huuhdottava sinne erittyvää limaa ulos. Onteloa on myös säännöllisesti venytettävä, jotta se ei supistu. Tämä luonnottomuus saa monet leikkaukseen menneet pettymään tuloksiin: ei heistä tullutkaan naisia.
    Joka viides "sukupuolikorjattu" transsukupuolinen katuu leikkausta, eikä sadan tutkimuksen metatutkimuksessa leikkauksilla havaittu olevan mitään elämäntyytyväisyyttä parantavaa vaikutusta. Sen pitäisi olla hälyttävää meille yhteiskuntana: mitä me teemme näille ihmisille? Onko raakalaismainen silvonta todella oikea tapa hoitaa tilaa, jossa mieli ei pysty hyväksymään fyysistä todellisuutta?"

    Jatkuu...

    VastaaPoista
  17. Ihmettelevä sivustakatsoja10. marraskuuta 2016 klo 3.33

    Jatkoa:

    "Alammeko seuraavaksi hoitaa kehodysforiasta kärsiviä silpomalla heiltä raajoja irti, sokeuttamalla ja halvaannuttamalla heitä? Kehodysforia (BIID) oireilee mm. haluna olla sokea, kuuro, halvaantunut tai menettää raajoja, eikä se poikkea mitenkään siitä, mitä sanomme transsukupuolisuudeksi.

    Toinen tapa, miten transsukupuolisuus eroaa seksuaalisista suuntautumisista on vielä merkittävämpi: transsukupuolisuuden voi välttää!

    Homojen eheytyshoidot ovat tuottaneet karmaisevia tuloksia, jopa itsemurhia ja itsensä silvontaa, ja usein eheytyshoidossa olleet joutuvat vuosien terapiaan, jossa kumotaan eheytyshoidon tuhoisia vaikutuksia psyykeen. Transsukupuolisuus nuorilla taas on useimmiten ohimenevää: 88% sukupuolestaan hämmennystä kokevista tytöistä ja 98% pojista hyväksyy ajan mittaan biologisen sukupuolensa täysin, jos hämmennyksen annetaan rauhassa mennä ohi.

    Miettikääpä sitä: Sadasta pojasta vain kahdesta "tarvitsee" tulla transsukupuolinen, jos heidät jätetään rauhaan ja luonnollisen sukupuolen hyväksymistä tuetaan. Kuinka moni päätyy elämään raskaampaa transsukupuolisen elämää, vaikka se olisi täysin vältettävissä, jos lapsen päätä sekoitetaan trans-agendalla ja sukupuolidysforiaan yllyttämisellä?

    Lapsilla on monenlaisia kasvuvaiheita, ja niihin usein liittyy henkisiä ja käytöksellisiä oireiluja. Emme me minkään muunkaan hetkellisen ongelman vuoksi ala opettamaan lapselle, että ongelmasta tulee tehdä hänen pysyvä tilansa loppuelämäksi. Sukupuoli-ideologia harhaanjohtaa lapset luulemaan, että elämä on yhtä helppoa miten vain, ja tukee hämmennystä siellä missä tulisi tukea lapsen tervettä henkistä kehitystä.

    Kun mielikuvat ovat ristiriidassa fyysisen todellisuuden kanssa, se ei voi olla todellisuus, joka on väärässä omasta luonteestaan. Mieli on korjattava sopimaan todellisuuteen niin usein kuin se vain on mahdollista. Kaikkien kohdalla se ei toimi, mutta 88% hämmentyneistä tytöistä ja 98% pojista voi elää normaalia elämää.

    Ei syöpää ja veritulppia aiheuttavia hormonihoitoja.
    Ei groteskeja silpomisia ja leikkauksen loputonta, inhaa jälkihuoltotyötä.
    Ei kohonnutta riskiä mielenterveyden ongelmiin.
    Mahdollisuus normaaliin avioliittoon ja lastenhankintaan.
    Elämä vailla pelkoa syrjinnästä tai ennakkoluuloista.

    Millainen raakalainen veisi ne pois lapselta, jos ne ovat käden ulottuvilla? Historia tulee tuomitsemaan meidät takuulla siitä, miten primitiivisesti ja julmasti kohtelemme psykiatrista apua tarvitsevia ihmisiä ja herkässä kasvuiässä olevia lapsia.

    Se ei ole mikään loukkaus transihmisille vaan vaatimus heidän oikeuksiensa toteutumiselle. Heillä on oikeus hoitoon, joka oikeasti auttaa heitä, ei runtele heitä masentuneiksi, itsetuhoisiksi, silvotuiksi ja lisääntymiskyvyttömiksi."

    Onko sinulla tekstin väitteisiin mitään sellaista lisättävää, joka ei ole kirjoittajaa henkilökohtaisuuksiin kohtaan menevää solvaamista ja tämän kätkettyjen motiivien, pääasiassa katkeruuden ja henkisen pahoinvointisuuden analysoimista? Viimeiset kommenttisi, samoin kuin 27. lokakuuta klo 20.53 kommentoineen anonyymin kommentit eivät nimittäin ole sellaista asiallista keskustelua mitä aikuisilta ihmisiltä odottaisi vaan juuri tuollaista kuvatun kaltaista psykologisointia ja solvaamista. Ettekö te parempaan pysty?

    VastaaPoista
  18. Musta Orkidea on pelkkä populisti, jonka teksteissä on hyvin vähän asiaa.

    Hän saa jostain kohdun- ja munasarjojen poiston kaltaisesta rutiinioperaatiostakin tehtyä transsukupuolisten kohdalla jonkin kuolemaan johtavan tragedian, jossa verta suihkuaa perseestä.

    Ja kun hän onnistuu kaivamaan netistä rapakontakaisia katumistapauksia niin tottakai hän kirjoittaa, että katujia on ihan valtavasti ja määrää vääristellään, vaikka todellisuudessa niistä euroopan miljardista transsukupuolisesta se 1-3% katujia muodostavat jo ihan hyvän kokoisen porukan vääristelemättäkin.

    Hänellä ovat hyvin huonosti hallussa transsukupuolisuudesta tänä päivänä tiedettävät asiat aivoista translasten kasvatukseen, eikä hän ota selvää asioista tieteellisistä lähteistä vaan toisten samankaltaisten mielipideblogeista.

    Hänen blogiaan lukevat lähinnä transvastaiset öyhöttäjät, jotka uskovat kritiikittä kaiken, mitä tämä yksilö keksii suustaan päästää vain, koska hän on "kriittinen" eli arvostelee transaktivisteja kaikesta mahdollisesta, oli arvostelussa järkeä tai ei. Hän arvostelee jatkuvasti myös muiden mielenterveyttä, mutta enpä sanoisi häntä tai hänen lukijakuntaansakaan erityisen tervepäiseksi tai rationaaliseksi porukaksi. Se on juuri sellaista kuin tuollaiselta blogilta nyt voi odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tämän kommentin kirjoittaja osoittaa oman kypsyytensä ja asioihin perehtyneisyytensä...

      ...ei mitenkään. Taino väittäähän hän että euroopassa on miljardi transsukupuolista joka on euroopan noin 750 miljoonan asukasmäärällä noin 130%. Aika paljon yleisempää kuin kuvittelin.

      Mielisairaaksi syytteleminen on varsin luiskaotsainen vastareaktio omaan maailmankuvaan sopimattomista mielipiteistä. Jos olisit vaivautunut lukemaan blogia yhtään pidemmälle olisit löytänyt niitä kaipaamiasi lähteitä ihan riittävästi. Muuallekin kuin toisten samankaltaisten (kuten kenen?) blogeihin. Toisin kuin sinä, orkidea kritisoi 90% teksteissään asioita eikä ihmisiä.

      Lisäksi blogin kuvauksessa suoraan sanotaan että jaossa on mielipiteitä, kokemuksia ja tietoa. Ei ole kovin vaikeaa erotella teksteistä mitkä ovat kokemuksia tai mielipiteitä ja mitkä faktoja. Veren suihkuaminen perseestä esimerkiksi oli kokemus, ei fakta.

      Mikä tahansa leikkaus on aina riski, ei mikään huviretki. Setäni naisystävä kuoli rintojensuurennusleikkauksen komplikaatiohin, Orkidealla itsellään ei menneet leikkaukset niinkuin strömsössä, eikä toisenkaan transsukupuolisen (alex) leikkaus onnistunut täydellisesti. Nännit eivät kiinnittyneet, noin esimerkiksi, vaikka melko tavanomaisesta rintojen poistoleikkauksesta olikin kyse.

      Ei ole väärin puhua leikkausten mahdollisista huonoistakin puolista. Väärin on maalailla kuvaa täysin riskittömistä operaatioista jotka eivät muka voi muuta kuin onnistua.

      Poista
  19. Hei! Kiitos ihanasta blogistasi. Haluaisin tiedustella, olisitko kiinnostunut kirjoittamaan tästä aiheesta (translapsen kasvattamisesta - missä määrin haluat, yleisluonteisesti siitä mikä on mahdollista esim. koulun ja lääketieteen kannalta aina siihen millaisia tilanteita teillä on käytännössä tullut vastaan) Nörttitytöt-blogiin vieraskynänä. Blogi (geekgirls.fi) on yhteisöblogi, jonne kirjoittaa monta kymmentä ihmistä itseään kiinnostavista aiheista. Viimeksi siellä on ollut koulumaailman ahtaista sukupuolilokeroista: http://geekgirls.fi/wp/blog/2017/03/30/sukupuolen-nakymattomat-kahleet-koulu-asettaa-sukupuolen-rajat/

    Sähköpostini on soile.kontio@gmail.com, laita viestiä, jos olet kiinnostunut! Jos sinulla on moderointi käytössä niin älä julkaise tätä kommenttia turhaan. :)

    Olen tosiaan yksi Nörttitytöt-blogin vastaavista toimittajista ja voisin kanssasi sopia tuosta tekstin kirjoittamisesta ja julkaisusta, jos siihen ehdit ja haluat lähteä.

    VastaaPoista