Pääsiäisperinteitä

Olemme muuttaneet tänne aikoja sitten pääkaupunkiseudun kiireitä pakoon ja siellä perinteet olivat aivan erilaiset. Siellä ei ollut suotavaa käydä pimpottamassa vieraiden ihmisten ovikelloja ja virpoa sai vain ennealta sovitusti ja sukulaisia. Eikä meidänkään ovella koskaan ennen ollut käynyt virpojia.

Anoppi on kertonut, että pääkaupunkiseudun lehdissäkin on ollut kirjoittelua virpomista vastaan. Erilaiset elävät perinteet ovat eripuolella Suomea.

Meidän kylämme perinteet ovat kahden eri perinteen summa. Toisaalta alun pitäen Ortodoksisessa Itä-Suomalaisessa perinteessä pyhäpukuun sonnustautuneet lapset kiersivät talosta taloon lyöden aamutuimaan virvottavia palmunlehviä esittävillä pajunkissavitsoilla hokien virpomisloruja ja odottaen saavansa palkaksi viikon päästä pääsiäissunnuntaina rahaa tai kananmunan. Ja toisaalta taas Ruotsista Suomeen levinneen perinteen, jossa pienet ihmiset pukeutuvat noidiksi ja kiertelevät kahvipannujen kanssa keräämässä sinne makeisia.

Meidän kylämme perinteessä aamu- ja iltapäivän aikana kylän lapset kiertävät talosta taloon virpomassa kasvot maalattuina ja noidiksi pukeutuneena kauniisti koristeltujen vitsojen kanssa ja odottavat saavansa palkaksi tikkareita ja suklaata. Ja saavatkin aina.

Virpomisloru kuuluu täällä näin: "Saako virpoa? Virvon varvon tuoreeks terveeks, vitsa sulle, palkka mulle. Hyvää pääsiäistä!" Pienistä virpojista tulee kaikille hyvä mieli ja joskus vähän riitaisakin kylä tuntee vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Meillä virpomiseen valmistauduttiin huolella ja siitä puhuttiin ja pitkään. Isosisko puki ja maalasi Magdaleenan kasvot pelottavaksi noita-akaksi ja pikkusisko puettiin noidan kissaksi. Joka talossa oli saanut virpoa ja palkat on jo nautittu suurella innolla. Kohta katsomme pääsiäispupusta kertovaa elokuvaa ja makaamme sikinsokin sohvalla. Hyvää pääsiäistä!

Sukupuolijana

Ihmisen sukupuolisuuden voi kaikkein selkeimmin esittää janana.

A) Ihan vasemmalla ovat tosinaiset, jotka kulkevat aina korkokengissä ja lakkaavat aina kyntensä. Nämä naiset voivat olla syntymäsukupuoleltaan kumpaa sukupuolta tahansa. Monesti nainen, joka on joutunut lapsena esittämään poikaa syntymäsukupuolensa mukaisesti, kokee vapauttavana käyttäytyä äärinaisellisesti, vaikka oikeammin kuuluisikin yleisempään ryhmään B. Jos transsukupuolinen nainen haluaa korjata sukupuolensa, hänen pitää valitettavasti esittää kuuluvansa tähän tosinaisten ryhmään.

B) Useimmat itsensä naiseksi kokevat löytyvät tästä kohdasta janaa. Kuten myös minä. Nämä naiset lakkaavat joskus kyntensä. Eivät ehkä koskaan tai sitten useimmiten. Useimmat heistä pukeutuvat useimmiten housuihin, eivät kaikki. Monet meikkaavat, jotkut joskus, jotkut aina, osa ei koskaan. Useimmat tuntevat itsensä täydellisen naisiksi, mutta silti useimmat osaavat pidellä ruuvimeisseliä ja jotkut vaihtavat renkaansakin autoonsa miettimättä sitä sitten sen enempää. Tämän ryhmän naisten syntymäsukupuoli voi olla myös mies.

C) Sukupuolten välissä keikkuu Transvestiitit. Heidän naiseuden ja miehisyyden kokemukset vaihtelevat elämäntilanteesta ja joskus päivästäkin toiseen. Useimmat transvestiitit ovat syntymäsukupuoleltaan miehiä, mutta eivät kaikki. Transvestiitteja ei ole helppo semmoisen ymmärtää, jonka oma sukupuolen kokemus on vankka, eikä heitä tarvitsekaan ymmärtää. Riittää, että heidät hyväksyy sellaisena, kuin he sinä päivänä tai siinä elämäntilanteessa ovat.

D) Kolmas sukupuolisuuden ryhmä ovat transgenderit. Osa heistä tuntee olevansa täysin erisukupuolta, kuin naiset ja miehet. Osa heistä on lähempänä miehiä, osa naisia, ihan syntymäsukupuolesta riippumatta. Osa siis tarvitsee korjausleikkauksia, osa tarvitsee osittaisia hoitoja, osa on kehoonsa hyvinkin tyytyväisiä. Yhteistä heille kaikille on, että he eivät tunne kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen.

E) Toiseksi yleisin sukupuoliryhmä on miesjanan keskelle sijoittuvat miehet. He voivat olla myös syntymäsukupuoleltaan kumpaa tahansa sukupuolta, mutta yli 99% tähän ryhmään kuuluvista ovat siinä onnellisessa asemassa, että he ovat myös syntyneet miehiksi. Tällöin heidän ei tarvitse käydä leikkauksissa, eikä ottaa hormonipistoksia pysyäkseen olemukseltaan miehisinä. Silti heistä löytyy rutkasti naisellisia puolia, joita voivat olla esimerkiksi ruuanlaitosta pitäminen, shoppailu, lapsista huolehtiminen ja esimerkiksi ulkonäöstään huolehtiminen

F) Aivan äärimmäisenä oikealla taas ovat tosimiehet, jotka äijäilevät sämpylät kainalossa rikkinäisissä salihousuissa välittämättä ulkonäöstään tai muista naisten jutuista tuon taivaallista. Joskus kuitenkin miehenä syntynyt naiseksi itsensä tunteva mies saattaa käyttäytyä tämän janan ääripään miesten käyttäytymismallien mukaan, ennen kuin hyväksyy itsensä sellaisena kuin oikeasti on.


Joskus ympäröivän yhteiskunnan normit pakottavat translapsen kasvamaan siihen sukupuoleen, johon on syntynyt, täysin vanhempien tietämättä. Asian lopulta selvittyä, vanhemmat kokevat usein syyllisyyttä siitä, että lapsi on joutunut olemaan syntymäsukupuolensa kahleissa ja voinut salaa huonosti. Useimmille vanhemmille ei satu omalle kohdalle omaa lasta, joka tuntisi olevansa toista sukupuolta, kuin on, mutta useimpien aikuisten lasten kasvumatkan varrelle sattuu toisten lapsia, jotka eivät tunne kuuluvansa siihen sukupuoleen, mihin ovat syntyneet. Keskimäärin jokaisessa suuremmassa koulussa on ainakin yksi transsukupuolinen tai transgender lapsi ja jos mahdollisimman moni lapsi on opetettu kotonaan suvaitsevaiseksi, se säästää jopa ihmishenkiä, sillä transsukupuolisten lasten ja nuorten keskuudessa on selvästi kohonnut itsemurhariski, jos lapsi ei ole saanut olla sitä sukupuolta, johon tuntee kuuluvansa.

Huomenna matkaan

Olen lähdössä huomenna kertomaan lastentarhanopettajaopiskelijoille transsukupuolisen lapsen hyvästä kohtaamisesta.

Olen koko iltapäivän pohtinut, mitä kertoisin heille siitä. Miten valottaisin kulttuurihistoriallista painolastia? Miten vakuuttaisin, että kyse ei ole sairaudesta? Miten kertoisin asioista niin, että he osaisivat tuoda tulevaan työympäristöönsä tietoa asiasta niin, että translapset ympäri Suomen tuntisivat olevansa hyväksyttäjä omina itseinään hoitopaikoissaan.

Voisiko käydä niin, että tämä olisi yksi niistä hyvistä lumipalloista, jotka kasvavat matkallaan. Tai ihan rehellisesti, jos edes yksi translapsi, yhdessä päiväkodissa saa yhden opettajan, joka kohtelee häntä ymmärtäväisesti, niin tämä melkein kuudensadan kilometrin ja yhden vuorokauden mittainen matka tulee olemaan vaivan arvoista.

Miten voi tietää kuusivuotiaan lapsen seksuaalisen suuntautumisen?

Ei mitenkään tietenkään.
Transsukupuolisuus ei liity mitenkään lapsilla seksuaalisuuteen vaan sukupuoli-identiteettiin.

Aiemmin laajasti käytössä ollut sana: transseksuaalisuus on vain taitamaton suomennus sanasta transsexuality. Englannin kielessähän sana sex tarkoittaa sekä seksiä, että sukupuolta. Tämän harhaanjohtavuuden vuoksi englannissakin on alettu siirtymään yhä enemmän sanaan transgendered ja suomen kielessä kun käytetään taas sanaa transsukupuolinen.

Teini-iässä transsukupuolisille nuorille kyllä sitten selviää sukupuolinen suuntautumisensa niin kuin muillekkin. Tosin transsukupuoliset ihmiset ovat muita useammin aseksuaalisia, mikä tarkoittaa sitä, että seksuaalinen halu puuttuu jollain tavalla tai se ei koskaan kohdistu kehenkään. Aseksuaalisuus saattaa toisinaan myös johtua inhosta omaa ruumista kohtaan ja se saattaa korjaantua sukupuolen fyysisen korjauksen myötä.

Oli lapseni tulevaisuudessa sitten homo tai hetero, se ei ole asia, mikä edes mietityttäisi minua mitenkään. Se, mikä mietityttää, on se, että voi kun tuota iloista pikkuihmistä onnistaisi niin, että hän saisi aikuisenakin kokea läheisyyttä, hyväksyntää ja rakkautta. Että pitäisi itseään arvokkaana.

Että olisi onnellinen.

Pitäisikö lapsi pienestä pitäen opettaa olemaan välillä jotain muuta?

Asia tuli taas mieleeni, kun tänään yritin tilata Ellokselta pyyhkeitä. Sieltä ei vaan yksinkertaisesti saa tilata mitään, kertomatta sukupuoltaan. Saa kyllä tilata ilman sosiaaliturvatunnusta, mutta sukupuoli on pakollinen. Mihin ne tarvitsevat sukupuoltani? Tänä päivänä, kun sukupuolten kirjosta tiedetään niin paljon, on aivan hullua, että jopa nettikaupassa asioidessa, alleviivataan sitä, että kumpaa ruumiillista sukupuolta olet.

Olemme ajatelleet hankkia passia Magdaleenalle. Jos vaikka menisimme kesälomalla ulkomaille. Olemme miettineet kaunista Kroatiaa. Tai ehkäpä lentäisimme Legolandiaan Tanskaan. Mietityttää vain, pitäisikö pakottaa Magdaleena poikien vaatteisiin lentokentällä, jotta säästyisimme kiusalliselta ja ahdistavalta passin selvittelyltä?

Saammekohan passia, jos haemme sitä aivan tytön näköisen lapsen kanssa, joka kysyttäessä sukupuolta, kertoo tomerasti olevansa tyttö ja aivan toisen niminen, kuin se passiin tuleva nimi? Mitä jos ne poliisiasemalla nauravat tai eivät usko tai jopa haluavat tarkistaa asian? Jos jollain, joka tätä kirjoitusta lukee, on aiheesta kokemuksia, olisin ikikiitollinen, jos saisin niistä kuulla!

En haluaisi, että tyttäreni joutuu häpeämään taas kerran erilaisuuttaan. Jos vain paketoisin hänet vähän poikamaisiin tyttöjen vaatteisiin? Tyttömäisyys näkyisi kyllä ihan varmasti läpi. Vähän sama kuin pakottaisin tavallisen kuusivuotiaan merirosvoista innostuneen pojan pinkkiin mekkoon lomamatkan ajaksi. Tunne olisi transtytölläni poikien vaatteissa aivan sama. Hirveä häpeä.

 

Muutama vuosi sitten Australia laittoi passeihinsa sukupuolien "nainen" ja "mies" vierelle mahdollisuuden "muu sukupuoli". Onkohan tämä säästänyt transihmisiä passintarkastuksessa noloilta ja ahdistavilta tilanteilta? Toivottavasti. Voi kun meillä sivistysvaltion kaikilla ihmisillä olisi samanlainen vapaus liikkua ja matkustaa. Myös kaikkein pienimmillä.  Löysin silloin lukemani jutun vielä netistä: HS.fi

Vaikka itse olen rohkea, tyttäreni suhteen olen arka. En soisi muutenkin helposti vieraita tilanteita jännittävälle lisää jännityksen aiheita. Ehkä emme menekään lomamatkalle. Varmuudeksi. Jospa uskallamme sitten vasta muutaman vuoden päästä, kun tyttäreni ymmärtää asiasta itse enemmän.

Ikuiset arvet

Yle Femmalta tuli eilen hieno dokumentti "Ikuiset arvet", joka kertoi nuoresta Islantilaisesta naisesta Diasta. Dia syntyi poikana ja hänet myös kasvatettiin pienessä Islantilaisessa kylässä poikana, vaikka Dia tiesi jo pienestä pitäen olevansa tyttö. Vanhemmat olivat ajatelleet, että he eivät halua Diaa kiusattavat koulussa ja olivat pitäneet asian salassa ympäristöltä. Dia oli ollut nuorena hyvin lähellä itsemurhaa, vaikka dokumentin tekohetkellä kaikki olikin jo "hyvin".

Koskettava hetki dokumentissa oli Dian keskustelu äitinsä kanssa. Itkin Dian äidin mukana. Ilman tiedon murusia, joita olen saanut transtukikeskuksesta ja aikuisilta transsukupuolisilta, olisin voinut toimia samoin. Ehkä suurimman eron Dian äitiin omassa äitiydessäni koin olevan se, että Dian äidin oli vaikea nähdä tytärtään naisena, kun itselleni taas olisi hyvin hankala nähdä Magdaleenaa enää poikana. Lisäksi meillä ei vaieta, vaan puhumme asiasta avoimesti lapsen iän sallimissa puitteissa.

Joudun yhä uudestaan ja uudestaan korjaamaan aikuisia ihmisiä siitä käsityksestä, että Magdaleena olisi siitä sukupuolten välistä. Kyllä Magdaleena on sen pitkän sukupuolijanan tyttöisimmästä päästä. Ehkäpä Magdaleenan geneettinen sukupuoli (on DNA-testattu) on toinen kuin kokemuksellinen sukupuoli, mutta itse näen kokemuksellisen sukupuolen ainoana oikeana sukupuolena arjessa. Vaikka geneettinen koodi sanoisi sinun olevan suurella todennäköisyydellä sairas, mutta oletkin terve, ethän eläisi sairaan elämää? Samalla tavoin on hyvin vanhanaikaista todeta tiedon geneettisestä sukupuolesta, määräävän millään tavalla ihmisen sukupuolta oikeassa elämässä.

Dokumetti "Ikuiset arvet" esitetään
Yle Fem kanavalla uusintana lauantaina 18.1.14 klo 15.45.

Dokumentti ei ole katsottavissa netistä.

Kevättä odotellessa

Joskus on semmoisia aamuja, kun ulkona on harmaata ja mereltä puhaltaa kylmä tuuli, että pienet tytöt eivät voi muuta, kun käpertyä olohuoneen keinuun haaveilemaan keväästä.