keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Äitiyslaki

Voi olla, että joskus tulee vielä päivä, jolloin meidän lempeästä ja kiltistä Magdaleenasta tulee äiti jollekin muullekin, kuin pienelle paksulle hamsterille.

Voi olla, että Magdaleena adoptoi lapsen miehensä kanssa, voi olla, Magdaleenasta tulee sijaisäiti jollekin kotia tarvitsevalle lapselle tai voi olla, että Magdaleenan vaimo tulee raskaaksi hedelmättömyyshoitojen avulla. Voi myös olla, että Magdaleena ei saa tai halua ihmislapsia koskaan. En voi tietää.

Olen itse oikein tavallinen äiti. Murehdin tulevaisuutta etukäteen ja niin olen miettinyt tätäkin. Vaikka kävisi niin, että Magdaleenaa äitiyslaki ei koskaan tulisi koskettamaan, niin joidenkin toisten tyttäriä se koskettaa.

Siksi en miettinyt hetkeäkään, kun allekirjoitin kansalaisaloitteen.

Vetoan nyt teihinkin, että kirjoittaisitte sen täällä:
Äitiyslaki - Kansalaisaloite
Tunnistautuminen ja allekirjoittaminen vie vain hetken, mutta siitä on suuri apu!

Lisää tietoa äitiyslaista löytyy täältä: http://aitiyslaki.fi/

Kiitos! <3



7 kommenttia:

  1. Olen pahoillani, että en ymmärrä kyseistä lakia tai sen muutosta vähäisen järkeni tasolla. En ymmärrä siis, mitä todellisuudesta tapahtuu, jos toimitaan niin tai mitä tapahtuu todellisuudessa, vaikka niin ei toimittaisi. Todellisuus kun yleensä toimii osittain toisin, kuin laki edellyttää.

    Mutta ainakin tällaisia tuloksia olen löytänyt.
    https://www.newscientist.com/article/mg20527494-600-mouse-grows-human-liver/
    Muistan kuulleeni myös genitaaleista ja siirtokohdusta.
    http://www.huffingtonpost.com/2012/09/18/mother-daughter-uterus-transplant-womb_n_1893442.html

    Itse olen liian vanha esimerkiksi sellaista kohtua edes saamaan. Sitä paitsi laki ei taipuisi minun synnyttämiseen; sillä minut on jo ”laissa kirjattu isäksi”. Rakastan omia lapsiani, vaikka omasta mielestäni olenkin vain se vähemmän kuunneltu ja huonommin hyväksytty toinen äiti. Vääryyttäkin on niin monenlaista. Usein se on pelkkää ajattelemattomuutta, mutta kyllä se silti satuttaa.

    Siksi minusta pitäisikin poistaa tarkempi sukupuolellinen määrittely syntymässä ja siirtää valinta vaikka teini-ikään tai sen yli vaikka sitten murrosikää siirtävillä hoidoilla, jos ei muuten… Minusta olisi tasa-arvoista yksi hetu ilman sukupuolikoodia. Oltaisiin kaikki vain ihmisiä. Jopa se kohuttu seksuaalisuus olisi kunkin oma asia. Ja vanhemmuus olisi oltava aina sitovahko valinta. Mutta kun ottaisi aikuisena vastuun vanhemmuudesta vastaan joko lisääntymällä tai muilla keinoin, se olisi oltava sitten oikeuden edessä järkevällä tavalla lasta ja vanhemmiksi nimettyjä yhteisesti kunnioittavaa, varmasti samaan tapaan kuin luultavasti se, mihin tekin aloitteellanne lopulta tähtäätte. Elatussopimus yms. asioissa sosiaalitoimessa käyneenä sanoisin, että pelkät hetut riittäisivät ja vastuun ottajien puumerkit (miksei vaikka sormenjälkikin jos siitä on hyötyä! - lol!)

    Lakeja säätämällä ja monimutkaistamalla ei välttämättä päästä tahdottuun lopputulokseen, ehkä siksi yleistä asenneilmastoa pitäisi muokata. Lapsia pitäisi saada hankkia ainoastaan ihmiset, jotka aidosti uskovat selviytyvänsä siitä tehtävästä ja vastuusta. Vahinkoraskaus on sitten monisyisempi asia. Minusta aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää asioita hieman enemmän kuin minne kiima kantaa. Mutta ihmiset tekevät virheitä ja on vaikea arvioida ulkopuolisena, milloin on vilpitön vahinkoraskaus, raiskaus tai muu syy… Mutta ehkä sitten pitäisi antaa syntyvälle lapselle mahdollisuus jossakin rakastavassa kodissa muualla ja yrittää minimoida niitä syitä, millä vahinkotilanteisiin sitten päädytään... En tiedä.

    Äitini on ollut aikanaan orpo, minä sain kenties hieman kyseenalaisenkin kasvatuksen ja minua uhattiin lähes syyttä koulukodilla ja välillä äiti oli kadota… Ei edes yhtä kertaa vaan useita kertoja… En enää syytä häntä tasapainottomuudesta, lähinnä olen pahoillani hänen puolestaan. Mutta saattaisin olla onnellisemmin ja aiemmin kasvanut naiseuteeni, kuin mitä olen kasvettuani hänen rakkautensa alla. Silti, ehkä hänen ja isäni ei olisi pitänyt ”muhinoida naistenhaun jälkeen” ihan niin kevein syin..? Toisaalta, voi olla että 70-luvun äpärää ei oltaisi edes otettu huostaan. Saattaisin itseni tuntien olla myös huonossakin suunnassa. Onneksi ihminen voi muuttua myös positiivisempaankin suuntaan omasta halustaan.

    Olen kuitenkin varma, että meitä ihmisiä on moniin juniin ja muuttuakin voi moneen suuntaan. Hyvästäkin vanhemmasta voi loppua virta ja silloin tarvitaan yhteiskunnan lämmintä kättä. Ei ehkä sitä, että kaltereiden taa ja erotetaan koko perhe toisistaan… Vaan vähän humaanimpaa välittämistä ja tilanteen tulkintaa. Ja syyttely pitää oppia jättämään pois. Me kaikki tehdään virheitä; vanhemmat ja tulevatkin vanhemmat ja kaikki muut meidän muiden mukana. Minusta meidän pitää tehdä humaania kokonaisajattelua, mietitään syitä ja seurauksia ja pyritään kohti positiivista oppia kaikessa. Ja olen pahoillani, etten ymmärrä lakitekstiä tai osaa arvioida tarkkaan sen todellisia seurauksia, mutta jos sen joskus tavaan kokonaan ja ymmärränkin vielä kaiken, allekirjoittanen sen kokonaisuudessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laissa on kyse juuri yksinkertaistamisesta. Kun naispari saa nykyään hedelmättömyyshoitojen avulla yhdessä hankitun lapsen, on edessä monimutkainen ja kaikilta turhaa energiaa ja aikaa vievä adoptioprosessi. Jos tämä laki menee siis läpi, niin tulevaisuudessa ei-synnyttänyt äiti saisi virallisen vanhemmuuden helposti neuvolassa tunnustamalla. Se koskettaa vain pientä joukkoa, mutta pienin askelin teemme maailmasta paremman... pienin askelin. :)

      Poista
  2. Apua, siis unohtui: minusta tittelit "äiti ja isä" pois ja korvattaisiin vain "vanhemmuudella" kun se on kovin teennäinen sana muutenkin; sitähän ei ikinä kukaan edes käytä. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kutsutaan meitä vanhempia isäksi ja äidiksi ja meistä ne ovat positiivisesti latautuneita turvallisia sanoja. Ne tarkoittavat usein lapselle, että on jonkun oma. Toivon, että Magdaleenasta tulee isona hyvä äiti, jos hän päätyy lapsia hankkimaan. :)

      Poista
    2. Minä ja puolisoni olemme molemmat lapsiemme äitejä ja oikein hyvillämme siitä nimityksestä. Niin, olen lasteni biologinen isä mutta ei kukaan meillä isästä ole pitkään aikaan puhunut. Meille ja lapsille äiti sana on merkki erityisestä suhteesta, lämmöstä ja turvasta. Vanhempi, se on sellainen virallisempi ja etäisempi sana. Vanhempi sana kuulostaisi meidän korvaan teennäiseltä, joskin ihan paikkansapitävältä sekin.

      Poista
    3. Mielestäni lasta ei tarvitse synnyttää ollakseen äiti. Äitiys on laaja käsite. Minä olen Magdaleenan äiti, vaikka minulla ei ole biologista yhteyttä Magdaleenaan. Magdaleenan biologinenkin äiti on äiti, vaikka hänellä ei olekaan muuta yhteyttä Magdaleenaan, kuin biologia. Joskus lapsen biologinen isä onkin lapsen äiti ja/tai toisinpäin. Meitä äitejä on monenlaisia ja monella erilaisella tavalla. :)

      Poista