Ensin ruusuilla oli vettä, sitten ne unohtuivat ikkunalaudalle ja kuivuivat siihen. Kaikkien silmät tottuivat ruusuihin, eikä kukaan olisi ikinä arvannut, että ruusujen sisällä kasvoi elämää!
Ei kukaan! Ennen kuin yhtenä aurinkoisena elokuun aamuna, kun vielä oli kesäloma, ruusuille oli käynyt hullusti!
Ensimmäiseksihän me epäilimme tietenkin, että peikko oli yöllä hiippaillut sisälle ja kiusannut kukat surkeaan kuntoon, mutta sitten Magdaleena keksi seurata kuivuneita terälehtiä, jotka johtivat ikkunan välistä jo tutuksi käyneeseen satumetsään. Meille selvisi lopulta koko tarina kokonaisuudessaan.
Ruusujen sisältä oli kuoriutunut kaksi keijukaista. Päättelimme, että keijut ovat iholtaan tummia siitä, että melkein kaikki ruusut tuodaan kotimaahamme Afrikasta ja niinhän ne olivatkin.
Nämä kaksi tummaa ja neuvokasta kukkaiskeijua, olivat suunnanneet ikkunan raosta päästyään heti suoraan lähimpään satumetsään ja taikoneet sinne ravintolan. Ravintolassa ei ole vielä liiemmilti asiakkaita, koska näin loppukesästä linnut ja oravat löytävät muutakin syömistä, mutta keijuja ravintolalla on pörrännyt enemmän ja vähemmän tutustumassa uusiin asukkaisiin.
Läheiseltä suurelta kiveltä näkyy suoraan ravintolaan ja pieni Magdaleena onkin jo istunut kivellä tovin, jos toisenkin ja nähnyt sekä ravintolan pitäjät, että niiden monet ystävät, jotka toisinaan istuskelevat terassilla ja toisinaan lentelevät touhukkaina sinne ja tänne. Syksyn tullen kun ruoka vähenee metsästä, varmasti myös linnut ja oravat tulevat vierailemaan ravintolaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti